Virpi Vesanen-Laukkanen ─ Kohtaamispisteitä 17.12.2022─5.3.2023

Ideat teoksiin syntyvät, kun materiaali ja tarina kohtaavat. Sen jälkeen neula ja lanka kohtaavat kankaan tai paperin. Kolmas kohtaamispiste syntyy näyttelytilassa, kun näyttelyvieras luo valmiista teoksista oman tulkintansa. Tekstiili- ja kuvataiteilija Virpi Vesanen-Laukkanen on työskennellyt neljällä vuosikymmenellä, Kohtaamispisteitä-näyttelyn teokset ovat valmistuneet 2000-luvulla. Ne ovat teoksia, joissa hän on tulkinnut naiseuden kuvastoa sekä satuja ja tarinoita ja leikitellyt lempeästi kliseillä.  

Vesanen-Laukkasen teokset on toteutettu käsityönä muun muassa ompelemalla karamellipapereita pukuveistokseksi, kirjomalla koruja reliefeiksi ja yhdistämällä pykäpistoilla postikortteja tilateokseksi. Teosten materiaalit ovat usein kirpputorilta löydettyjä. Ne puhuttelivat taiteilijaa ja hän alkoi kerätä niitä tai toisinpäin – tapahtuma tai tarina muuttui teokseksi, kun sopiva materiaali tuli kohdalle.

Virpi Vesanen-Laukkanen työskentelee usein sarjallisesti; teoksista syntyy uusia teoksia. Näyttelyssä esillä oleva teos Pieni merenneito (2005) sai alkunsa H.C. Andersenin sadusta ja kirpputorilta löytyneestä hohtavasta helminauhasta. Se on lukuisista koruista ommeltu pyrstömäinen vaate, jonka voi riisua ja pukea. Tälle neidolle on mahdollista vaihtaa identiteettiä tarpeen mukaan, tosin kuin sadun prinsessalle, joka luopuu pyrstöstään, äänestään ja identiteetistään prinssin tähden. 

Helminauhoista valmistuivat myös näyttelyssä esillä olevat Minnehaha (2011) ja Akanvirta (2011) sekä sarja pienempiä vesiaiheisia reliefejä. ”Helmet kiehtovat minua historiansa ja symboliikkansa vuoksi. Pidän niistä myös materiaalina. Himmeinä hehkuvat helmet heijastavat kauniisti valoa ja niitä on miellyttävä käsitellä. Koruista toteutetuissa teoksissa kimaltava kitsch sekä kuluneet kliseet ja materiaalit yhdistyvät uusiksi kokonaisuuksiksi”, Vesanen-Laukkanen kertoo. Valtion taideteostoimikunnan tilausteoksessa, jonka taiteilija toteutti oululaiseen Tervaväylän kouluun vuosina 2009─2010 ovat materiaalina käsinmaalatut isot puuhelmet. 

Lapsuuden prinsessaleikit ja aarteina kerätyt kimaltavat karamellipaperit saivat prinsessapuvun muodon vuonna 2004 Karkkiprinsessa-teoksessa. Sitä seurasi näyttelyssä oleva Sweetie (2007) ja Juhlapuku Suomen neidolle (2013).  Pukujen rinnalla syntyi sarja korsetteja, joissa jatkui makeisiin liittyvä nautinnon ja kontrollin teema. Yksi ensimmäisistä karkkipaperikorseteista, Marianne (2006), on Suomen käsityön museon kokoelmissa. Näyttelyiden yhteydessä taiteilija sai runsaasti karamellipaperilahjoituksia ja kaikki teosten paperit ovat joskus olleet makeisten kääreenä. 

Kohtaamispisteitä-näyttelyn teoksiin sitoutuu aikaa, sillä ne ovat valmistuneet hitaasti ompelemalla käsin tai 1950-luvun Elna-ompelukoneella. Postikortit ja useat muut materiaalit ovat ajan ja ihmisten kuluttamia. ”Ensimmäinen postikorttiteos, Sinulle (2003) sai alkunsa kirpputorilta löytämästäni postikortista. Se oli kukkakortti, johon oli kirjoitettu koskettava viesti. Tässä pienessä pahvinpalassa minua kiehtoi yksityisen tekstin ja yhteisen kuvamaailman yhdistyminen. Postikortit ovat kommunikaatiota aikakaudelta ennen sosiaalista mediaa. Kukkakortit ovat myös populaarikulttuuria, kuvallisia iskelmiä, joihin on kuvattu miljoona ruusua ja muita kukkia. Ne näyttävät olevan viestejä ajalta, jolloin kaikki oli hitaampaa. Hidasta oli myös ompeleminen, jolla kortit on yhdistetty toisiinsa. Yksittäisistä kukista rakentuu yhdessä kukkatarha, jonka toisella puolella levittäytyy erilaisten käsialojen täyttämä pinta. Aika on haalistanut nuo ihmisen välittämät viestit toiselle ihmiselle. Ompeleet reunustavat kortteja ja yhdistävät eri aikakausien viestit toisiinsa. Sinulle on Valtion taidekokoelmassa, ja näyttelyssä on esillä sen jälkeen valmistunut Ruusumuuri (2004)”, Vesanen-Laukkanen kertoo

Kohtaamispisteitä-näyttely on osa tekstiili- ja kuvataiteilija Virpi Vesanen-Laukkasen retrospektiiviä, joka tulee olemaan laajempana kokonaisuutena esillä kesällä 2023 Haarautuvia polkuja -näyttelyssä Harakan saaressa Helsingissä. 

Näyttelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskus. 

Virpi Vesanen-Laukkanen

Virpi Vesanen-Laukkanen (s. 1957) on Helsingissä asuva ja työskentelevä tekstiili- ja kuvataiteilija, taidepedagogi TaM. Hän valmistui Taideteollisesta korkeakoulusta tekstiilitaiteilijaksi vuonna 1983.

Tekstiiliteosten lisäksi hänen tuotantonsa käsittää installaatioita, valokuvateoksia sekä yhteisö- ja ympäristötaidetta. Taiteen tekemisen ohella hän on toiminut opettajana ja luennoitsijana sekä kirjoittanut ja toimittanut taidekasvatukseen liittyviä artikkeleita. Hänet valittiin vuonna 2008 Ornamon vuoden taiteilijaksi ja hänen teoksiaan on julkisissa- ja yksityiskokoelmissa Suomessa sekä ulkomailla. Virpi Vesanen-Laukkanen on pitänyt lukuisia yksityisnäyttelyitä sekä osallistunut useisiin ryhmä- ja yhteisnäyttelyihin. 

Vesanen-Laukkanen on työskennellyt 1990-luvun alusta saakka Harakan saaren taiteilijatalossa. Saaren ainutlaatuinen tunnelma, ajan taidevirtaukset ─ uusiokäyttö, kehollisuus ja tarinallisuus ─ sekä työskentely TaiK:ssa monialaisessa tutkimushankkeessa vaikuttivat siihen, että painoseulat vaihtuivat 2000-luvun taitteessa lankaan ja neulaan.