Hyppää pääsisältöön
Kuva
Kirsti Rantanen vuonna 1986 ateljeessa Porvoon Hanhilammella. Katosta roikkuvassa loimessa on valmistettavana teos Kannustaa, rohkaista, joka sijoitettiin Kannustaloon, Kannukselle. Kuva: Auvo Lukki. Kuva Auvo Lukki

Kirsti Rantanen – Tekstiilien avaruus

Näyttely Suomen käsityön museossa 14.5.–28.8.2022

Museo auki ti-su klo 11-18. Poikkeuksia aukioloajoissa pyhäpäivisin. Poikkeavat aukioloajat omalta sivultaan. 

Lisätietoa näyttelystä

Mikko Oikari, intendentti, Suomen käsityön museo
p. 050 553 3880, mikko.oikari [a] jyvaskyla.fi

Kirsti Rantanen (1930–2020) oli yksi 1900-luvun merkittävimmistä suomalaisista tekstiilitaiteilijoista. Hänen uransa heijastaa tekstiilitaiteen kentässä tapahtunutta murrosta, joka alkoi Suomessa 1970-luvulla, ja jonka yhtenä tärkeänä alullepanijana Rantanen toimi.

Tekstiilien avaruus -näyttelyyn on koottu Kirsti Rantasen elämäntyö 1950-luvulta lähtien, mutta pääosassa on Rantasen taiteellinen työskentely 1970-luvulta alkaen, jolloin ryijyjen ja kuvakudosten rinnalle tulivat tilaa haltuun ottavat tekstiiliteokset, joissa muoto ja materiaalien moninaisuus olivat yhtä tärkeitä kuin tekniikka. Mukana on myös vähemmän tunnettua teollista tekstiilisuunnittelua ja mallisuunnittelua käsiteollisuudelle. Kirsti Rantanen on työllään osoittanut, että tekstiilitaide on täysin rinnastettavissa muihin visuaalisen taiteen ja nykytaiteen aloihin. Tästä huolimatta Rantanen halusi kutsua itseään nimenomaan tekstiilitaiteilijaksi. 

Tekstiilien avaruus -näyttely pohjautuu Designmuseossa Helsingissä 2016–2017 esillä olleeseen kokonaisuuteen, jossa yhteydessä Kirsti Rantanen lahjoitti teoskokoelmansa Designmuseolle. 

Tekstiilitaiteen uranuurtaja ja tekniikan kehittäjä

Tekstiilitaide oli jo ennen toista maailmansotaa taideteollisuuden eturintamassa Suomessa, ja sotien jälkeen taidemuoto menestyi vahvan ryijyperinteen uudistajana. Tästä huolimatta ala nähtiin edelleen vähempiarvoisena suhteessa kuvataiteeseen ja kuvanveistoon. 1950- ja 1960-luvuilla Kirsti Rantanen työskenteli teollisena suunnittelijana, aluksi Finlayson-Forssa Oy:n painokangassuunnittelijana ja myöhemmin freelancer -suunnittelijana Someron kutomon palveluksessa. Someron kutomon omistaja oli Tehokaluste Oy, joka tunnetaan nykyisin Martela Oyj:nä. Teollisten mallien rinnalla Rantanen suunnitteli samaan aikaan lukuisia ryijyjä ja täkänöitä. Suomalainen moderni ryijy eli kultakauttaan, ja kutomot valmistivat niitä tilauksesta. Rantanen suunnitteli myös kymmeniä täkänämalleja pääasiassa Helmi Vuorelma Oy:lle. 

Yksilöllisiä työskentelytekniikoitaan Rantanen alkoi kehittää 1970-luvun loppupuolella. Tarinallisuuden ja selkeiden kuva-aiheiden rinnalle tuli abstrakti ulottuvuus, jonka keskiössä olivat viittaukset muinaisuuteen ja historiaan. Tekstiilikäsityöt ja tekstiilitaide ovat Suomessa olleet perinteisesti naisten alue, ja Rantanen toi esiin alan arvostuksen puutteen monissa kantaaottavissa teoksissaan 1970-luvun alussa. Samoihin aikoihin hän kiinnittyi taiteilijana kuitutaiteeseen (fiber arts) kansainvälisten kontaktien kautta. Erityisen merkityksellinen oli kesän 1971 Lausannen tekstiilibiennaali, jossa kuitutaide oli vahvasti edustettuna. Perinteisten kudontatekniikoiden sijaan kuitutaiteessa muokataan tekstiilimateriaalia vapaasti, muun muassa solmimalla ja punomalla. Teokset ovat usein kolmiulotteisia, veistosmaisia.  Kuitutaide oli jo parin vuosikymmenen ajan uudistanut tekstiili-ilmaisua Yhdysvalloissa ja Euroopassa. 

Rantasen tekstiiliveistokset eivät edusta pelkästään historian jatkumoa tai perinteen uutta tulkintaa. Monet teoksista ovat mittakaavaltaan monumentaalisia. Teokset ovat teknisesti työläitä ja niiden kurinalainen toteutustapa hipoo täydellisyyttä. 1970-luvulla teoksissa näkyy myös yhteiskunnallinen kantaaottavuus. Rantanen ilmaisi huolestumisensa autioituvan maaseudun johdosta. Hän otti kantaa myös tekstiilitaiteen aseman puolesta. Naisvaltaista alaa usein väheksyttiin muiden taiteenalojen tekijöiden keskuudessa.
Veistoksellisuus ja tilallisuus hallitsivat Kirsti Rantasen teoksia 1980-luvun alusta lähtien. Samaan aikaan Rantanen suunnitteli ja toteutti myös perinteisempiä tekstiiliteoksia kuvakudostekniikalla. Nämä olivat pääasiassa tilausteoksia julkisiin tiloihin. Toteutuksesta vastasi Helmi Vuorelma Oy:n kutoja Aino Käppi ja myöhemmin kutoja Heljä Wiljander yhdessä Kirsti Rantasen kanssa Rantasen ateljeessa Hanhilammella. 

Kirsti Rantanen

Kirsti Rantanen (os. Widing) syntyi vuonna 1930 Honkaniemessä, Viipurin maalaiskunnassa. Sodan jälkeen vuonna 1944 Widingin perhe asettui asumaan Hämeenlinnaan, jossa Kirsti Widing kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1949. Opiskeltuaan puoli vuotta Ester Perheentuvan kutomakoulussa hän aloitti opinnot Helsingissä ”Ateneumissa”, jolla nimellä Taideteollista oppilaitosta tuolloin kutsuttiin. Hän valmistui tekstiilitaiteen osastolta vuonna 1952.
Kirsti Rantanen osallistui aktiivisesti ja menestyksekkäästi 1950–1960-luvuilla tekstiilialan suunnittelukilpailuihin, joita järjestivät mm. Suomen Käsityön Ystävät Oy, Neovius Oy ja Helmi Vuorelma Oy. Hän oli merkittävä opettaja monille tekstiilitaiteilijasukupolville vuodesta 1959 lähtien. Hän toimi aluksi tuntiopettajana Taideteollisessa oppilaitoksessa, ja vuodesta 1973 lähtien painokangassuunnittelun lehtorina, tuolloin Taideteolliseksi korkeakouluksi muuttuneessa opinahjossa. 

Kansainväliset kontaktit olivat Rantaselle tärkeitä ja kannustivat häntä kehittämään itsenäistä ilmaisua. Vapaaseen loimeen rakennetuista pujotustöistä ja ontelokudonnaisista tuli Rantasen keskeinen työskentelymenetelmä, jota hän kehitti vuosien ajan. Kolmiulotteiset, tilalliset teokset tulivat hänelle tunnusomaisiksi erityisesti 1970-luvun lopulta lähtien.

Vuonna 1983 Kirsti Rantaselle myönnettiin 5-vuotinen taiteilijaprofessuuri, jonka myötä hän jättäytyi vapaaksi taiteilijaksi. Kirsti Rantanen muutti Porvoon Hanhilammelle, jossa hän saattoi keskittyä taiteelliseen työskentelyyn. Työn tuloksia nähtiin vuonna 1987 Amos Andersonin taidemuseossa Helsingissä järjestetyssä yksityisnäyttelyssä Virta virtaa. Hanhilammen ateljeessa syntyivät kaikki Rantasen monumentaaliset teokset vuosina 1984–1993.

Kirsti Rantasella oli yksityisnäyttely Virta Virtaa Amos Andersonin taidemuseossa vuonna 1987, jota seurasivat näyttelyt Köysi tikkailla Porvoon Vanhassa kappalaisen talossa sekä näyttely Eld och lågor  Kulturhusetissa Tukholmassa, molemmat 1989. Tukholman jälkeen vuorossa oli oma näyttely Mot marken Trondheimissa, Norjassa. Galleria Nuovossa, Lahdessa oli järjestetty useita Rantasen yksityisnäyttelyjä vuosien 1980 ja 2000 välillä. Hattulan Juteinitalossa avattiin vuonna 1991 kulttuurikeskus, jonka avajaisnäyttelynä oli Kirsti Rantasen näyttely Halki kiven. 

Näyttelysarja huipentui vuonna 1992 Lontooseen, The Barbican Centressä järjestettyyn näyttelyyn Abandoned stage (Hylätty näyttämö). 

Vaihtuvien näyttelyiden tila

Museon vaihtuvien päänäyttelyiden tilat jakautuvat kahteen kerrokseen. Vuosittain museo esittelee uusia näkökulmia käsityöhön tuovia päänäyttelyitä kaksi tai kolme vuodessa. 

Tavoitteenamme on tuottaa elämyksiä ja kokemuksia sekä välittää ja lisätä tietoa ilmiöistä käsityön eri näkökulmista. Omien kokoelmien lisäksi näyttelyissä esitelläänkin muiden museoiden ja toimijoiden sekä yksityisten henkilöiden kokoelmia.

Asiasanat: