Perinteiset käsityötekniikat

Suomen käsityön museo esittelee vuosittain "uuden" perinteisen käsityötekniikan. Museon kokoelmaesineistä koostetaan tekniikkaa esittelevä kokonaisuus museon perusnäyttelyyn Käsityössä elämän tuntu. Käsityötekniikkaa käsittelevä artikkeli julkaistaan myös verkossa. 

Karvalankamatto

Vuonna 2022 vitriiniin rakennettiin karvalankamattoja esittelevä kokonaisuus. Karvalankamatto on kodin sisustustekstiili, jonka kutomiseen on käytetty nimensä mukaisesti karvalankaa. Karvat ovat useimmiten lehmästä, mutta myös koiran- tai kaninkarvaa on langassa käytetty. Langan sidosaineena on käytetty lampaanvillaa. Karvalankaa on valmistettu sekä tehdas- että kotityönä tilauksesta mattoja kutovien tai kudottavien yritysten tarpeisiin. 

Myyntiä varten karvalankamattoja alettiin Suomessa kudottaa ensimmäisenä Porvoon seudulla. Ensimmäiset kirjatut tiedot tästä ovat vuodelta 1893, mutta toimintaa on todennäköisesti ollut jo tätä aiemmin. 

Karvalangasta kudotut matot ovat jäykkiä ja pinnaltaan sileitä, mikä tekee niistä kestäviä ja likaa hylkiviä. Maton kuviointi on usein tehty kiintopujotustekniikalla, minkä vuoksi matossa ei ole varsinaista nurjaa puolta ja se on käytettävissä molemmin puolin. Kulmikkaat kiintopujotuskuviot ovat tuttuja nykykeräilijöiden suuresti arvostamista 1930-luvun ns. funkismatoista, joita valmistettiin koulutettujen tekstiilitaiteilijoiden suunnitelmien mukaan. 

 Karvalankamatto-artikkelin voi myös ladata pdf-muodossa tästä: 

Kuultokudos

Vuoden 2021 perinteinen käsityötekniikka on kuultokudos, joka on kuvioitu sisustustekstiili, jossa jokin tekstiilin osa on toteutettu harvempana tai ohuempana niin, että valo pääsee kuultamaan kankaan lävitse. Jos sekä pohjaan että kuvioihin käytetään yhtä paksua lankaa,
muodostuu läpikuultava osuus kuvioiden rajalle, jossa on näkyvissä ohut loimi ja pohjaan kuviolangan ohella kudottava ohut kude.

Kuultokudoksia on pääasiallisesti käytetty kohteissa, joissa valonläpäisevyys on päässyt arvoonsa eli esimerkiksi huoneen jakajina ja ikkunoiden ja ovien kevyinä verhoina. Helmi Vuorelma Oy:n mallistosta löytyy kuitenkin myös
kaitaliinoiksi tai pieniksi pöytäliinoiksi tarkoitettuja kuultokudoksia.

Kuultokudoksista on tehty myös tauluja pingottamalla niitä kehyksiin niin, että tekstiili kohoaa hieman irti taustalla olevasta seinästä sekä esitelty kookkaina ja vaikuttavina taidetekstiileinä monissa näyttelyissä.

 Kuultokudos-artikkelin voi myös ladata pdf-muodossa tästä. 

Täkänä

Vuoden 2020 perinteinen käsityötekniikka on täkänä, joka on kaksinkertainen kangaspuissa kutomalla tuotettu kangas, jossa loimilangat risteytyvät lastoin poimimalla aikaansaatujen kuvioiden rajoilla niin, että kankaaseen muodostuu onteloita.

Täkänän kudonta on vanha tekniikka, jonka alkuperä näyttäisi olevan idässä: Annikki Nisula-Hobroh (1966a, s. 13) välittää artikkelissaan norjalaisen tutkijan Helene Engelstadin ajatuksen siitä, että tekniikka olisi peräisin tärkeästä karavaanikaupan keskuksesta Välimeren alueelta Syyrian Palmyrasta. Tämän mukaan taito levisi sieltä Eurooppaan ja roomalaiskatollisen kirkon välityksellä edelleen Ruotsiin.

Suomeen täkänän saapuminen lännen suunnasta voidaan Nisula-Hobrohin (1966a, ss. 13-14, s. 16) mielestä todistaa sillä, että täkänä tunnettiin Skandinaviassa aiemmin kuin Suomessa ja sitä esiintyy meillä Lounais-Suomen ulkopuolella vain emämaahan yhteyttä pitäneissä linnoissa.

 Täkänä-artikkelin voi myös ladata pdf-muodossa tästä.  

Villakirjonta

Vuoden 2019 perinteinen käsityötekniikka oli villakirjonta. Villakirjonta on villalangalla tehtyä kirjailua, jonka pohjana on villakangas.

Villakirjontaa on Suomessa käytetty viimeisen parin sadan vuoden aikana koristeena peitoissa, rekivaatteissa, matoissa, pöytäliinoissa, ovi- ja ikkunaverhoissa,
huoneentauluissa, tyynyissä ja muissa kodintekstiileissä sekä kansanpukujen sarkaviitoissa ja irtotaskuissa.

Museon julkaisema artikkeli keskittyy kirjottujen peittojen vaiheisiin Suomessa kirjallisuuden valossa sekä villakirjonnan kukoistuskauteen 1800-1900 -lukujen vaihteeseen, josta museon kokoelmissa on aineellisia todisteita.

Villakirjonta-artikkelin voi myös ladata pdf-muodossa tästä.