Sointuja sikarilaatikoista 16.12.2017–15.4.2018

Suomen käsityön museo esittelee jyväskyläläisen Tommi Kuokkasen (s. 1977) sikarilaatikkokitaroita 16.12.2017–15.4.2018. Kitarat on valmistettu nimensä mukaisesti erilaisista sikarilaatikoista ja muista kierrätysmateriaaleista. Kuokkasen ensimmäinen kitara syntyi internetissä nähtyjen kuvien innoittamana 2011. Sikarilaatikkokitaroita on valmistettu jo 1800-luvun puolivälissä Pohjois-Amerikassa korvikkeena aidoille ja kalliille kielisoittimille.

Nykyään sikarilaatikkokitaroiden ainutlaatuinen, raaka ääni viehättää monia soittajia, jotka etsivät musiikkiinsa alkuperäisiä blues-sävyjä menneisyydestä. Sikarilaatikkokitarat liittyvät myös tämän päivän itse tekemisen kulttuuriin. Soittimet ovat edullisia ja nopeita rakentaa ja usein niiden avulla harjoitellaan soitinrakennusta. Kitaroita tulee näyttelyyn yli 20, joiden uniikkeja ääniä pääsee kuulemaan nauhalta. Lisäksi yhtä kitaraa pääsee itse soittamaan näyttelyssä. 

Sikarilaatikkokitara on Yhdysvalloista kotoisin oleva, alkukantainen kielisoitin, jonka kaikukoppana käytetään tyhjää sikarilaatikkoa. Varhaisimmissa soittimissa oli yksi tai kaksi kieltä; nykymalleissa on yleensä kolme tai enemmän. Kitaran kaulana on usein toiminut harjanvarren pätkä tai pieni puukappale, josta kielet on kiinnitetty sikarilaatikkoon. 

Sikarilaatikkosoittimien juuret ulottuvat 1800-luvun puoliväliin, jolloin sikaritehtailijat alkoivat valmistaa pienempiä myyntipakkauksia suurten, laiva- ja vankkurikuljetuksiin suunniteltujen laatikoiden ja tynnyreiden sijaan. Pienempi pakkauskoko edisti jälleenmyyntiä ja pian sikarilaatikot olivat yleinen näky korttipelipöydissä ja saluunoissa ympäri Amerikan länttä. Plantaaseilla työskennelleellä tummaihoisella väestöllä ei ollut varaa ostettuihin soittimiin, joten he rakensivat niitä itse hylätyistä sikarilaatikoista, katkenneista luudanvarsista, naruista ja langoista. 

Sikarilaatikkokitaran edeltäjä oli yksikielinen soitin diddly bow. Sen kieltä soitettiin kaarijousella ja oikea sävel etsittiin juoksuttamalla toisella kädellä lasista pullonkaulaa ylös ja alas kieltä pitkin. Afrikkalainen musiikkiperintö ja itse tehdyt soittimet olivat keskeisessä osassa mm. bluesin synnyssä. 1900-luvun alussa oli yleistä, että katusoittajien soittimet olivat pitkälti itse tehtyjä viuluja, banjoja, mandoliineja, ukulelejä ja kitaroita, joiden kaikupohjat oli tehty vanhoista sikarilaatikoista ja keksipurkeista. 1920-1930-lukujen lamavuodet nostivat kotitekoisten soittimien suosiota ja kekseliäät muusikot hyödynsivät soitinten valmistuksessa kaikkia saatavilla olevia materiaaleja. Vaikeina aikoina etelävaltioissa oli yleistä ajanvietettä istua talojen kuisteilla laulamassa ja soittamassa bluesia. 

Tommi Kuokkanen – sikarilaatikkokitaroiden rakentaja

Jyväskyläläinen Tommi Kuokkanen (s. 1977) on ammatiltaan lukkoseppä. Nuorena hän kokeili kitaran soittoa, mutta ei itse ollut täysin tyytyväinen taitoihinsa. Varttuneempana Kuokkanen tutustui bluesiin ja varsinkin slide-soitanta oli hänelle mieleen. Internetissä hän näki kuvia sikarilaatikkokitaroista ja arveli osaavansa valmistaa sellaisen itsekin. Ensimmäinen sikarilaatikkokitara valmistui vuonna 2011 metallista kaverin autotallissa, seuraava puusta keittiön pöydän äärellä. Nykyisin kitarat valmistuvat omassa, autotalliin rakennetussa pajassa.

Kuokkanen on myös myynyt kitaroita ammattimuusikoille Suomen lisäksi Kanadaan, Yhdysvaltoihin ja Italiaan. Internet on tärkeä kommunikointiväline soitinrakentajalle. Sen kautta löytää ideoita ja ohjeita sekä voi keskustella muiden alan ihmisten kanssa. Kitaroidensa materiaalit Tommi Kuokkanen löytää oivaltavasti omasta lähipiiristään, mikrofonit ja muu elektroniikka sekä esim. virityskoneistot alan liikkeistä. Tyhjiä sikarilaatikoita hän saa sikareja harrastavalta ystävältään sekä tilaamalla niitä internetistä.

Aulagallerianäyttelyyn on vapaa pääsy.

Tietoa sikarilaatikkokitaroista englanniksi: 
www.reddogguitars.com

Lisää Tommi Kuokkasen kitaroita: 
www.instagram.com/7mattock7/