Perinteen lumo – Leena Jääskeläinen ja karjalaiset kansanpuvut 3.6.2020–11.4.2021

Jo 40 vuotta Karjalan perinteisiä kansanpukuja tutkinut taiteentutkija Leena Jääskeläinen tuo Kujalle sarafaneja ja feresejä, jotka on valmistettu vanhojen mallien mukaan. Valmiita pukuja näyttelyssä täydentää Jääskeläisen tekemät työpiirrokset. Näyttely on esillä Kujalla 3.6.–11.4.2021.

Perinteistä karjalaista kansanpukua tutkinut Leena Jääskeläinen on koonnut näyttelyn kansatieteellisestä näkökulmasta. Näyttelyssä esitellään perinteisiä karjalaisia käsityötaitoja ja perinnetekstiilien elämää sekä niihin liittyvää symboliikkaa. Näyttelyn avulla voi sukeltaa karjalaiseen kulttuuriin ja kansanviisauksiin. Näyttelyn työpiirrokset Jääskeläinen on tehnyt tutkimusmatkoilla ympäri Karjalaa vanhoista valokuvista.

Perinteinen karjalainen puku on mahdollista valmistaa omin käsin ja se sopii hyvin praasniekkaan tai kaikille Karjalan kansankulttuurista kiinnostuneille. Näyttelyssä olevat puvut on ommeltu käsin, pohjautuen mummojen kertomuksiin ja vanhoihin malleihin, jotka ovat peräisin 1800-luvulta ja 1900-luvun alusta. Karjalan pukuperinteeseen kuului, että vaatteet tehtiin rakkaudella. Juhla-asut valmistettiin usein ostetuista kankaista. Vaatteet kulkivat lahjoituksina sukupolvelta toiselle.  Kun vaate tehtiin itse käsityönä, oli rukous mukana tekovaiheessa, sillä ortodoksinen uskonto liittyi kiinteästi karjalaiseen ja äänisniemeläiseen kulttuuriin. Vaatteilla uskottiin olevan maagista voimaa, joka suojeli myös sielua.

Näyttelyssä on esillä Leena Jääskeläisen valmistamia kansanpukuja. Niiden valmistamiseen on osallistunut myös Leenan tytär Anastasia Jääskeläinen, jonka taidonnäytteitä ovat upeat kirjailut ja korut. Myös osa näyttelyn esineistä on valmistettu Jääskeläisen perheessä.

Taiteentutkija Leena Jääskeläinen

Jääskeläisen kiinnostus perinteiseen karjalaiseen pukeutumiseen alkoi, kun hän meni 17-vuotiaana töihin Kizhin museoon. Pietarin Taideakatemiasta valmistuttuaan hän toimi Kizhissä tutkijana. Hänen tutkimusaiheensa oli Karjalan eri kansojen talonpoikaisväestön perinteinen vaatetus 1800-luvun loppuun saakka. Kizhin museossa työskennellessä hän osallistui myös ympäri Karjalaa ulottuville tutkimusretkille, joissa hän keräsi pukuihin liittyvää materiaalia, tarinoita ja vanhaa esineistöä. Hän teki kymmeniä haastatteluja Karjalaisesta vanhanajan elämästä ja kulttuurista. Tutkimustyö jatkuu edelleen ja haastattelujen lisäksi tietoa etsitään myös esim. arkistoista ja kirjallisuudesta. 

Jääskeläinen on tutkinut kokoelmia sekä venäläisissä että suomalaisissa museoissa ja kiertää luennoimassa aiheesta molemmissa maissa. 

Pukututkimus on innostanut Jääskeläistä myös pukujen valmistukseen ja kurssien pitämiseen ja sitä kautta vanhan tradition säilymiseen ja eteenpäin siirtämiseen. Jääskeläisen kursseilla puvut valmistetaan perinteisesti käsin ompelemalla ja siten vanhoja karjalaisia käsityötapoja siirretään nykypäivään. Kankaat ovat ostokankaita. 
Tutkimuksiensa perusteella Leena Jääskeläinen pitää tärkeänä sitä, että karjalaisen perinteisen kansanpuvun tekijä tutustuu ensin pukujen historiaan: minkälaisia puvut ovat olleet eri aikoina, minkälaisia pukuja tietyllä alueella on käytetty ja mitkä ovat alueen erikoispiirteet. Museoiden kokoelmissa ei ole kahta samanlaista pukua ja tämä antaakin tämän päivän tekijälle mahdollisuuden valmistaa omanlaisensa puku, joka kuitenkin pohjautuu perinteeseen. Vanhoja materiaaleja on vaikea saada ja sen vuoksi jokainen voi itse päättää, että mikä nykyajan saatavilla olevista materiaaleista on hänen mielestään lähinnä perinteistä.