Arvotekstiilien säilytys ja huolto
Puhdas säilyy paremmin kuin likainen
Tekstiileitä ei tulisi säilyttää likaisina. Tahrat on helpointa poistaa heti tuoreeltaan, kun vielä tiedetään, mikä aine tahran on aiheuttanut. Erilaisille tahroille on niihin parhaiten tepsivät aineet ja menetelmät, joista kerrotaan mm. kodinhoito-oppaissa. Tahranpoistoaineita käytettäessä on huolehdittava hyvästä tuuletuksesta ja aineita on käytettävä huolellisesti ja varoen.
Muista tahranpoisto.
Varsinkin vanhoissa tekstiileissä olevia tahroja on yritettävä poistaa vain hyvin varovasti, sillä hauraat kankaat eivät ehkä kestä voimakkaita kemikaaleja. Tahraava aine on myös voinut jo syöpyä niin syvälle kankaan kuituihin, että sen poistaminen on mahdotonta.
Lika ja tahrat ovat myös mieluisaa ravintoa tekstiilituhohyönteisille.
Imurointi ja tuuletus
Tekstiileihin tarttuu sellaista likaa ja pölyä, joka on helpointa poistaa imuroimalla. Pölyssä on kiteisiä aineita, jotka katkovat kankaiden kuituja. Pölyn ja lian mukana kankaaseen tarttuu myös erilaisia tahraavia ja kemiallisesti vaurioittavia aineita.
Tekstiiliä imuroitaessa on hyvä käyttää apuvälineenä imurointikehystä, johon on pingotettu tekokuituharso. Harson läpi pöly saadaan imuroitua kankaan pintaa vahingoittamatta. Imuteho säädetään tekstiilille sopivaksi.
Ryijyn nukkarivien välit, vaatteiden taskut, kenkien kärjet ja muut hankalat kohdat saadaan helposti imuroitua kumiletkusta ja muovitulpasta valmistetulla letkusuuttimella. Imurin imuteho on tällöin syytä säätää mahdollisimman pieneksi.
Tekstiilituholaiset
Koit ja turkiskuoriaiset ovat yleisimpiä tekstiilituholaisia. Niiden toukat syövät villatekstiileitä ja turkiksia sekä kaikenlaisia muitakin eläinkuituja, joita voi olla esimerkiksi huonekalujen täytteissä. Turkiskuoriaisen jälki tekstiilissä on pieni pyöreä reikä, kun taas koin toukat syövät epämääräisen muotoisia reikiä, jotka voivat olla melko suuria.
Koin vaurioittamassa kohdassa on yleensä kiinni myös toukkien koteloita ja pieniä jätepapanoita.
Tuhohyönteisiä torjutaan tehokkaimmin säilyttämällä tekstiilit puhtaina ja puhtaissa säilytystiloissa. Hyönteisiä hävitetään tuhohyönteisten torjunta-aineilla, joita myydään kotikäyttöön suihkepulloissa. Myös tehokas pakastus (-30 °C / 3 vrk) tappaa aikuisia hyönteisiä ja toukkia.
Seinätekstiilien ripustus
Ryijyjä ja muita painavia seinätekstiileitä on ollut tapana ripustaa käyttäen yläreunaan ommeltuja metallirenkaita.
Tekstiilin paino on silloin ollut yksittäisten loimilankojen varassa, ja langat ovat vähitellen katkenneet. Vaurio on pian suurentunut reiäksi tekstiilin yläreunaan.
Ripustettavan tekstiilin nurjalle puolelle voi ommella melko leveän tukikankaan sopivan paksuisesta pellava- tai puuvillakankaasta. Tukikangas kiinnitetään laajoilla ompeleilla. Ripustusrimaa varten ommellaan erillinen kuja. Ripustuspisteet ovat kokonaan tekstiilin takana näkymättömissä.
Suurille tekstiileille voi tehdä keskelle vielä kolmannen ripustuspisteen. Silloin painavankin tekstiilin ripustamiseen riittää melko ohut ja kevyt puurima.
Tekstiilien säilytys
Erilaisille tekstiileille on niille parhaiten sopivat säilytystavat. Ryijyt kääritään suurelle rullalle myötänukkaan yläreunasta aloittaen ja nukkapuoli ulospäin.
Myös muut yksinkertaisista kankaista valmistetut tekstiilit voidaan säilyttää rullattuina. Rulla suojataan esimerkiksi puhtaalla puuvillakankaalla. Museoissa käytetään myös neutraalia silkkipaperia.
Vaatteet voidaan säilyttää tilavaan laatikkoon pakattuina. Rypistyminen estetään tukemalla vaate muotoonsa esimerkiksi silkkipaperilla.
Hyväkuntoiset vaatteet voidaan säilyttää myös ripustettuina. Vaatepuut pehmustetaan kullekin tekstiilille sopivaksi Dacron-vanulla, joka päällystetään puuvilla- tai trikookankaalla. Vaatepuusta roikkuvat nauhat voidaan kiinnittää raskaan pukineen vyötärölle niin, että vaatteen koko paino ei ole olkasaumojen varassa.
Museoissa tekstiilit säilytetään erikseen omissa pakkauksissaan. Säilytystiloissa esineet on suojattu valolta, ja tiloissa on tekstiileille sopiva puhdas ilma, lämpötila ja ilmankosteus.