Ryijyn puhdistus
[ imurointi | tuuletus | pesu | erityistapauksia ]
Tavallisessa puhtaassa huoneilmassa ryijy säilyy pitkään puhtaana, joten tekstiilin vuosihuolloksi riittää säännöllinen, mutta kevyt pintapuhdistus imuroimalla. Voimakkaampia puhdistusmenetelmiä, yleensä vesipesua, tarvitaan harvakseltaan, esimerkiksi 10 - 20 vuoden välein, jos vielä silloinkaan.
Seinälle ripustetun ryijyn nukkapintaan tarttuu ilmassa liikkuva pöly ja varsinkin kaupunki-ilmassa oleva nokipitoinen lika. Lika alkaa ensimmäiseksi erottua vaaleasävyisten nukkalankojen päissä. Erityisesti ryijyn yläosa ja sivut saattavat mustua. Nokilikaa tarttuu ryijyn pintaan myös takkahuoneissa ja muissa uunilämmitteisissä tiloissa.
Keittiöilmassa leijuvat rasvat saattavat liikkua muihin huoneisiin ilmavirtojen mukana, jolloin ne tarttuvat myös tekstiilien pintaan. Pahin likaaja on kuitenkin tupakansavu, joka kiinnittyy ryijyn pintaan kellanruskeana ja tummana kerroksena. Noen ja tupakan likaamat villalangat tuntuvat käteen epämiellyttävän kovilta, hieman metallisilta ja mahdollisesti tahmeilta. Ryijy myös haisee pahalta. Tupakansavun aiheuttama tahrautuminen on onneksi vesiliukoista, joten tällainen ryijy yleensä puhdistuu hyvin vesipesussa. Myös nokeentuneet tekstiilit saadaan puhdistettua vedellä pesemällä.
Imurointi
Ryijy kannattaa imuroida kerran vuodessa, esimerkiksi keväällä, jolloin ryijyn voisi myös samantien pakata kesäksi säilöön, ja seinälle voisi ripustaa jonkun kevyemmän tekstiilin kesäkuukausien ajaksi. Voimakas auringonvalo vaurioittaa tekstiilejä, joten kodinhoitotapoihin aikoinaan kuulunut talvi- ja kesätekstiilien vaihto on edelleenkin aivan suositeltava käytäntö.
Ryijy imuroidaan esimerkiksi puhtaalla lattialla tai niin suuren pöydän päällä, että tekstiilin mahtuu hyvin levittämään. Imuri on tavallinen koti-imuri, jossa kuitenkin tulee imutehon olla säädettävissä siten, että käytetään mahdollisimman heikkoa imua (yleensä verhojen imurointiin tarkoitettu säätöasento).
Heikon imutehon lisäksi ryijyä suojataan käyttämällä joko imurointiverkkoa tai letkusuulaketta. Verkko on harvahkoa tekokuituharsoa (valoverhoa), joka laskee pölyn lävitseen, mutta estää nukkalankoja vaurioitumasta tai joutumasta pölypussiin. Verkko voidaan pingottaa tavalliseen pienehköön kiilakehykseen vaikka nastoilla tai nitojalla. Riittävän suuren verkonpalan voi myös kiinnittää imurin tekstiilisuulakkeen ympärille kumilenkillä.
Puuvillainen harsokangas ei sovellu imurointiverkoksi, sillä se tarttuu kiinni ryijyn pintaan eikä päästä pölyä lävitseen.
Letkusuulakkeita voi ostaa imurin lisävarusteina, ja ne on tarkoitettu esim. neulekoneiden ja tietokonenäppäimistöjen puhdistukseen. Letkusuulakkeen voi myös itse valmistaa muovitulpasta, jonka keskelle tehdään reikä kumiletkua varten, letkun halkaisija 10 mm ja tarvittava pituus noin metrin verran. Muovitulpan pitää mahtua imurin letkun päähän; hieman liian löysän tulpan voi kiinnittää paikoilleen vaikka maalarinteipillä.
Ryijyn imurointiin joutuu varaamaan hieman aikaa. Tekstiilin molemmat puolet imuroidaan varovasti, huolellisesti ja rauhallisesti! Imurointi aloitetaan jostain kulmasta ja edetään järjestelmällisesti alue kerrallaan. Imurointikehystä tai -verkkoa käytetään pienen kulmikkaan tekstiilisuulakkeen kanssa. Näin imuroiden voidaan puhdistaa helpoiten tekstiilin sileä nurja puoli, mutta myös nukitetun puolen pinta nukkien päältä. Nukkapinta imuroidaan aina myötänukkaan ja yhdensuuntaisin vedoin.
Jos oikean puolen nukkarivien välit halutaan imuroida, on helpointa käyttää letkusuulaketta, jolla pystytään imuroimaan vaikka jokainen nukkasolmu erikseen. Letkusuulakkeen käyttö on hidasta ja rasittaa imurin moottoria, joten ylikuumeneminen on estettävä käyttämällä heikkoa imutehoa ja avaamalla letkussa oleva ohivirtausaukko.
Nukkapinnan voi tietysti imuroida myös tekstiilisuulakkeella ilman verkkoa, mutta tällöin on oltava erityisen varovainen, sillä nukkalankojen päät saattavat venyä auki tai huonosti kiinni olevat nukat saattavat irrota.
Nukkapintaa ei pidä harjata tai kammata millään välineellä, ei kuivana eikä märkänä. Harjaamalla saa nukkalankojen päät venymään ohuiksi kuituluiruiksi, joita sitten jotkut yrittävät jopa saksilla siistiä tasaisiksi. Ryijyn ulkonäkö on kerta kerralta enemmän ja enemmän pilalla ja samalla tekstiilin rakenne vaurioituu. Jos nukkalangat ovat sekaisin, niitä voi varovasti oikoa ihan vaan sormin.
Tuuletus
Ennen ulkotuuletusta ryijy pitäisi puhdistaa imuroimalla, sillä ilmankosteus saattaa kiinnittää osan pölystä tiukemmin tekstiiliin kiinni, ja tuuletettu ryijy ei tuoksukaan raikkaalta vaan pölyisen tunkkaiselta.
Ryijyä ei pidä ravistella. Konservaattorit saavat korjattavaksi kulmistaan tai jopa keskeltä lähes koko leveydeltään repeytyneitä ryijyjä, joiden loimilangat eivät ole kestäneet kovakouraista käsittelyä. Ryijy on painava tekstiili, ja ikääntyessään se kestää aina vain huonommin myös omaa painoaan.
Ryijy viedään ulos tuulettumaan kuivalla säällä ja levitetään riittävän suurelle alustalle niin, ettei repeytymisvaaraa ole. Tuuletuspaikan on ehdottomasti oltava varjossa, sillä aurinko vaurioittaa tekstiilejä. Ryijyssä olevat valkoiset nukkalangat palavat auringossa kellertäviksi ja värilliset langat haalistuvat. Haalistumisen määrä riippuu langan valmistusajankohdasta, sillä nykyaikaisten värien valonkesto on huomattavasti suurempi kuin varhaisten synteettisten värien tai kasvivärien. Valossa syntynyt kellastuma tai haalistuma on pysyvä eikä sitä saada enää mitenkään korjattua.
On syytä unohtaa se vanha kotihoito-ohje, jossa ryijy kehotetaan viemään keväthangelle harjattavaksi ja tampattavaksi. Aikoinaan lumi on ollut käyttökelpoisen puhdasta, mutta nykymaailman aikaan lumessa on niin paljon monia erilaisia lika-aineita (mm. nokea ja terva-aineita, näkymättömiä happamia aineita), että puhdistusyritykset lumessa aiheuttavat ryijylle enemmän haittaa kuin hyötyä. Lisäksi tekstiilin harjaaminen ja hankautuminen lumessa aiheuttaa nukkapintaan vaurioita (nukkalankojen päät liestyvät auki) ja lumen sisältämä kosteus aiheuttaa likareunaisten nestetahrojen ja värin irtoamisen vaaran. Ryijyn kanssa lumessa touhutessa tekstiilin nukkalangat asettuvat hieman uuteen asentoon ja lankojen kierre aukeaa vähän, jolloin esille tulee haalistumatonta väriä. Lisäksi joku osa irtopölystä irtoaa lumeen. Näin ryijyn värit näyttävät kirkastuvan, mutta pölyn olisi saanut paljon helpommin irti imuroimalla. Tamppaaminen on sopiva menetelmä ainoastaan matoille, jos niillekään; tamppaamisen aiheuttamiin vaurioihin esineen rakenteessa ei useinkaan tule kiinnittäneeksi huomiota.
Jos ryijy pakataan säilytykseen tuuletuksen jälkeen, on sen annettava vielä sisätiloissa kuivua (varmuuden vuoksi, kuivasta tuuletussäästä huolimatta), jotta homehtumisvaaraa ei olisi.
Pesu
Nukitettu tekstiili on kuivanakin painava, ja paino lisääntyy moninkertaiseksi tekstiilin kastuessa. Suurta, märkää ja painavaa tekstiiliä on hankala käsitellä eikä vanha ryijy märkänä ehkä edes kestä omaa painoaan repeytymättä, joten ryijyn peseminen kotona on yleensä hankalaa. Kylpyammekin on liian pieni ryijyn pesualtaaksi. Saunan lattialla pesu ja huuhtelu voisi onnistua, mutta kuivatus kestää ja homehtumisvaara kasvaa samalla. Myös väritahrojen syntymistä on vaikea estää. Kesälaiturille ei ryijyn kanssa kannata ollenkaan mennä, sillä räsymaton pesu on huomattavasti huolettomampaa kuin arvokkaan ryijyn puhdistus.
Kemiallinen pesu tehdään pesukoneessa liuottimilla. Liuotinaineet eivät kastele tekstiiliä samalla lailla kuin vesi, joten kankaat eivät kutistu ja värit eivät irtoa samalla tavalla kuin vesipesussa saattaa tapahtua. Vanhat tekstiilit eivät kuitenkaan kovin hyvin tai ollenkaan kestä pesukoneen pyörivän rummun aiheuttamaa rasitusta. Ryijyjen hapsut kuluvat poikki, nukkia saattaa irrota ja ryijyn pohjakangas voi revetä.
Uusien ryijyjen loimet ja kuteet yleensä säilyvät ehjinä, mutta rummun liike voi hiertää nukkalankojen päitä auki, jolloin langoista purkautuneet hienot kuidut peittävät koko ryijyn pinnan. Irronneet kuidut saa pois vain saksilla leikkaamalla. Yleensä pesulat pesevät ryijyt vain asiakkaan omalla vastuulla, ja vaurioitunut ryijy korvataan vain pesula-alan normaalien korvauskäytäntöjen mukaan.
Konservaattorit pesevät niin ryijyt kuin muutkin arvotekstiilit aina käsin, erittäin varovasti ja huolellisesti, tekstiilien käsittelyyn sopivia altaita ja laitteita käyttäen. Konservointipesu on siksi hieman kallista, mutta tekstiili säilyy mahdollisimman hyvässä kunnossa. Pesu laskutetaan työtuntikustannusten mukaan, lisäksi tulevat materiaalikustannukset. Työaikaa kuluu yleensä 5-7 tuntia; kokonaislaskutus on tällöin noin 350 e. Lisätunteja saattaa tulla esim. ryijyn kuivatuksesta pingotettuna, jos on tarpeellista oikoa ryijyssä olevia kutistumia, venymiä tai muuta muodon epätasaisuutta.
Ennen pesua konservaattori tutkii mm. ryijyn värien pesunkeston. Samalla konservaattori pystyy tarvittaessa antamaan arvioin myös ryijyn yleiskunnosta ja mahdollisesta muusta konservointitarpeesta.
Erityistapauksia
Pellavakangaspohjalle ommellen valmistettujen ryijyjen joukossa on eräs erityisryhmä, joka on vanhetessaan vaurioitunut poikkeuksellisella tavalla ja jonka puhdistus saattaa olla hyvin vaikeata. Noin 1950-luvulta lähtien on joitakin ommeltuja ryijyjä viimeistelty nukkien kiinnityksen jälkeen siten, että ryijyn nurja puoli on kokonaan sivelty liimalla, johon on sen jälkeen painettu kiinni toinen kangas. Tällaisissa ryijyissä on nukat yleensä vain vedetty ryijyn pohjakankaan läpi avonaiselle lenkille eikä niitä ole solmittu kiinni kankaaseen. Liimatun kankaan tarkoituksena on estää ryijyn nukkalankoja irtoamasta.
Liimana on käytetty jotain eläinliimaa, joka on vuosien kuluessa kellastunut ja kovettunut. Ryijyn nurjan puolen tukikangas on muuttunut läikikkään ruskeaksi ja jäykäksi. Liima on vaurioittanut myös ryijykangasta, joka on kovettunut ja usein myös haurastunut alttiiksi repeämään.
Näitä ryijyjä ei kannata yrittää pestä kotona, sillä vaarana on pehmenevän liiman liukeneminen siten, että se tahraa ja kovettaa koko tekstiilin. Konservointipesu on yleensä mahdollista tehdä, mutta se saattaa tulla niin kalliiksi, että se voidaan tehdä vain museoesineille. Niinpä ryijyt puhdistetaan yleensä vain huolellisesti imuroimalla ja repeytyvien kankaiden aiheuttamia ongelmia korjataan ompelemalla sopivia tukikankaita.