Hyppää pääsisältöön
Kuva
Valkoinen pellava voi jopa hohtaa!
Pääsisältö

Ikääntyneet tekstiilit eivät enää kestä samanlaista käsittelyä kuin nykyaikaiset käyttötekstiilit, ja jo vaurioituneiden tekstiilien käsittelyssä on oltava hyvin varovainen, sillä rikkinäiset kankaat repeytyvät helposti lisää.

[ tahrat | värinkesto | vesipesu | säilytys ]

Tahroja ei kannata säilöä

Tekstiileitä ei tulisi säilyttää likaisina. Tahrat on helpointa poistaa heti tuoreeltaan, kun vielä tiedetään, mikä aine on aiheuttanut tahran. Lika ja tahrat imeytyvät kankaan kuituihin niin, että niitä saattaa myöhemmin olla mahdotonta poistaa kangasta vaurioittamatta.

Erilaisille tahroille on niihin parhaiten tepsivät aineet ja menetelmät, joista kerrotaan mm. kodinhoito-oppaissa.

Vanhoissa tekstiileissä olevia tahroja on yritettävä poistaa varovasti, sillä hauraat kankaat eivät ehkä kestä voimakkaita kemikaaleja ja kovakouraista käsittelyä. Tahraava aine on myös voinut jo syöpyä niin syvälle kankaan kuituihin, että sen poistaminen on mahdotonta.

Pitkään säilytetyissä tekstiileissä tulevat mahdollisten kosteusvaurioiden (home- ja ruostetahrat) lisäksi erilaisina tahroina näkyviin ne monet kemialliset aineet, joita nykyaikaiset pesuaineet sisältävät. Pesuainejäämät aiheuttavat valkoisten kankaiden kellastumista sekä yleensä ruskeata tai punertavaa värjääntymistä. Siksi harvoin pestävät, arvokkaat tekstiilit tulisi pestä sellaisilla neutraaleilla pesuaineilla, joissa ei ole lisäaineita (hajusteita, valkaisuaineita, optisia kirkasteita). Näitä ovat esim. allergisille tarkoitetut pesuainesarjat, mutta myös niiden tuoteselosteet kannattaa lukea, sillä joitakin lisäaineita on saatettu käyttää.

Myös valo ja ilmansaasteet aiheuttavat kankaiden kellastumista sekä väriaineiden haalistumista. Siksi taiteltuna säilytetyistä liinavaatteista saattaa erottua selvästi keltaisina ne taitealueet, joihin valo ja ilman sisältämät epäpuhtaudet ovat päässeet eniten vaikuttamaan.

Värinkestokoe ennen pesua

Värillisistä tekstiileistä täytyy ennen vesipesua tutkia värien irtoaminen vedellä ja pesuliuoksella. Pieni kostutettu värialue pidetään 20-30 minuuttia valkoisten imupaperityynyjen välissä, painon alla. Mahdollinen liukeneva väri näkyy paperissa. Jos esim. kirjontojen värit irtoavat, voi olla, että tekstiiliä ei onnistu kotikonstein pesemään turvallisesti, vaan on syytä teettää työ konservaattorilla tai ainakin käydä näyttämässä tekstiiliä konservaattorille, jolloin tämä voi tutkia, onko esim. pesuveden pH-arvolla eli happamuudella tai emäksisyydellä vaikutusta tekstiilin värien pesunkestoon.
Kuvassa: Kotioloissa värinkestokokeen voi tehdä käyttäen painona vaikka hernepussia. Kuva Anne Vesanto, Konservointikeskus

Pellavapöytäliinan vesipesu

Pesukoneessa vanhat kankaat kuluvat ja repeytyvät. Pari ensimmäistä konepesua vanha pöytäliina saattaa vielä kestää, mutta sitten kankaaseen alkaa syntyä kulumavaurioita ja reikiä. Mahdolliset hapsut liinan reunassa eivät kestä konepesua ollenkaan, vaan hapsulangat sotkeutuvat ja katkeavat.

Vanhojen tekstiilien pesu käsin kotona onnistuu, kun malttaa olla hyvin huolellinen ja varovainen. Hyvin arvokkaiden ja hankalasti huollettavien tai esim. väriä päästävien tekstiilien vesipesu olisi kuitenkin parasta antaa konservaattorin tehtäväksi.

Ennen tekstiilin pesua voi olla tarpeen merkitä muistiin esineen mitat. Varsinkin ensimmäistä kertaa pestävät tai aikaisemmin vain vähän pestyt kankaat yleensä kutistuvat vesipesussa jonkin verran, mutta niitä voi mahdollisesti venyttää lähelle alkuperäisiä mittoja.

Konservaattoreiden käyttämiä vanhojen tekstiilien pesuun sopivia neutraaleja ja lisäaineettomia pesuaineita ovat esimerkiksi Marseille-saippua (ns. kissasaippua – pakkauksessa on kissan kuva) ja Mini Risk –käsitiskiainetiiviste, joka on helposti liukeneva, lisäaineeton ja vähän vaahtoava nestemäinen pesuaine. Saippuasta vuollaan lastuja ja niistä liuotetaan pesuaineliuos. Nestemäistä pesuainetta annostellaan pullossa olevan ohjeen mukaan tai tarvittaessa hyvin likaisen tekstiilin pesuun hieman enemmän. Käytettävä pesuaineliuos valmistetaan erikseen ja lisätään vasta sitten tekstiilin pesuveteen.

Tuoreet tahrat poistetaan ennen pesua tahra-aineeseen tehoavalla aineella. Joskus, jos tekstiili ja sen värit sen kestävät, on nopein ja tehokkain tapa laittaa jotain nestemäistä saippuaa suoraan tahrakohdalle, hieroa tahrakohtaa sormenpäällä, huuhdella ja toistaa saippuakäsittely ehkä pariin kertaan. Näiden lisäksi tahrakohtia voi myös pesun aikana käsitellä laittamalla niihin suoraan saippuaa tai pesuainetta pullosta, jonka jälkeen pesuainetta kevyesti hierotaan tahraan. Vanhoihin tekstiileihin jääneet vanhat tahrat ovat kuitenkin yleensä jo niin tiiviisti kuituihin sitoutuneita, ettei niitä saa kokonaan poistettua.

Tekstiilin pesua varten tarvitaan sopivan kokoinen allas, johon tekstiili mahtuu mahdollisimman suorana. Paras pesuväline on pehmeä, erittäin imukykyinen luonnonsieni, joita saa esim. kemikaliotarvikkeita myyvistä liikkeistä.

Vanhat tekstiilit pestään ja huuhdellaan kädenlämpöisessä tai sitä viileämmässä vedessä. Noin 50-asteiseksi lämmitettyä saippuapesuvettä voi olla tarpeen käyttää silloin, kun pitkään säilytetystä valkoisesta kankaasta yritetään saada poistettua kellastumia. Kloorivalkaisua ei ole syytä käyttää, sillä klooria ei saa aivan kokonaan huuhdeltua kankaasta pois, vaan se jää syövyttämään kankaan kuituja. Kloori ja muut valkaisuaineet valkaisevat tietysti myös tekstiilin värilliset osat.

Käyttöohjeen mukainen määrä pesuainetta liuotetaan erikseen pieneen määrään vettä ja lisätään pesuveteen vasta sitten, kun tekstiili on lionnut noin 15 minuuttia.

Tekstiiliä ei pestä sienellä tai käsissä hangaten, vaan kangasta vain kevyesti painellaan. Tarkoitus on saada pesuvesi liikkeelle tekstiilin ympärillä. Kangas huuhdellaan huolellisesti. Neljä tai viisi huuhtelua on yleensä riittävä määrä. Pesun ja huuhteluiden aikana kangasta ei rypistetä eikä väännetä, vaan se pidetään mahdollisimman sileänä koko ajan.

Myöskään pesun jälkeen kangasta ei väännetä kuivaksi, vaan se nostetaan vettä valuvana kuivatusalustalle. Sileät, yksinkertaiset tekstiilit voidaan oikoa kuivumaan tasaisen, vettä kestävän tasopinnan päälle. Pyykkinarulla tai erilaisten narutelineiden päällä kuivatettuihin kankaisiin syntyy aina taipuvan narun aiheuttamia ryppyjä, jotka saa kunnolla pois vain kastelemalla ja oikomalla kankaan uudestaan.

Märkä kangas oiotaan varovasti, mutta tarkasti asetellen lankasuoraksi ja haluttujen mittojen mukaiseksi. Oiotusta kankaasta imetään vesi sienellä tai froteekankaalla painellen. Samalla kangas imeytyy alustaansa kiinni. Näin se saadaan kuivattua aivan sileäksi ilman silitysrautaa. Kohokuvioinen tekstiili kuivatetaan oikea puoli ylöspäin, muut nurja puoli ylöspäin.

Huokoiselle, muovilla peitetylle alustalle voidaan kangas pingottaa neulojen avulla. Näin saadaan esim. pitsien muoto ja ryhdikkyys säilymään.

Jos liinassa on hapsut, ne oikaistaan vasta kuivumisen jälkeen. Jos hapsuja yrittää suoristaa märkinä, vanhan liinan haurastuneet langat saattavat helposti katketa. Kuivuneet hapsut oiotaan varovasti sormin ja kiharaan menneet langat saa suoriksi kastelemalla niitä hieman.

Kuuma silitysrauta moninkertaistaa tekstiilimateriaalien tuhoutumisnopeuden. Silitysrautaa tulisi käyttää mahdollisimman vähän. Vanhat tekstiilit voi pestä ja kuivata niin, että ne eivät juurikaan rypisty. Harvoin käytettyjä tekstiileitä ei edes kannata silittää vain säilytystä varten vaan vasta ennen seuraavaa käyttöä.

Liinavaatteiden mankelointi aiheuttaa kankaisiin venymiä ja teräviä taitteita, joiden kohdalta kangas vähitellen kuluu puhki. Mankeloinnin voi korvata siirtämällä pellavapöytäliinan vettä valuvana jollekin hyvin sileälle ja tiivispintaiselle, vedenkestävälle alustalle ja oikomalla sen tälle pinnalle mahdollisimman suoraksi. Oikomisen jälkeen kankaasta imetään vesi pois esim. luonnonsienellä tai froteepyyhkeillä. Pienet liinat mahtuu levittämään esim. tiskipöydän sileälle teräspinnalle, jolloin metallia vasten kuivuneesta puolesta tulee aivan yhtä kauniin sileä ja kiiltävä kuin mankelointikäsittelyssäkin tulisi.

Säilytä liinat mahdollisimman sileänä

Erilaisille tekstiileille on niille parhaiten sopivat säilytystavat. Sileät, yksinkertaisista kankaista valmistetut tekstiilit voidaan säilyttää rullattuina (ei siis esim. tyynyliinat, joissa on kaksi kangaskerrosta). Pöytäliinat tms. kääritään mahdollisimman suurelle rullalle oikea puoli ulospäin. Rulla suojataan esimerkiksi puhtaalla puuvillakankaalla, vaikkapa vanhalla lakanalla. Museoissa käytetään myös neutraalia silkkipaperia, mutta sitä on hankalaa ja kallista saada hankittua kotitarpeisiin. Pitkiä tekstiilirullia voi olla vaikea säilyttää kotona, joten jos rullauksen sijaan perintötekstiilit halutaan säilyttää taiteltuina, tulisi taitteiden paikkaa kuitenkin joskus vaihdella.

Asiasanat:  
Suomen käsityön museo
Konservointikeskus
pellavaliina
konservointi
hoito