Vanhan silkkitekstiilin pesu, hoito ja säilytys
[ hauras silkki | puhdistus | säilytys | tuhohyönteiset ]
Silkki itseänsä syö...
…Ei aivan niin, mutta useista eri syistä johtuen silkkimateriaali vaurioituu valitettavan helposti. Erityisesti vanhojen silkkikankaiden värjäyksessä ja käsittelyssä on saatettu käyttää sellaisia kemikaaleja, jotka haurastuttavat kuidun. Lisäksi silkki vaurioituu sekä näkyvän valon että valon sisältämän ultraviolettisäteilyn vaikutuksesta. Nykyään ilmassa olevat ilmansaasteet syövyttävät tekstiilikuituja hyvin tehokkaasti. Myös silkkikankaan käsittely, esim. vääränlainen silitys saattaa aiheuttaa peruuttamattomia vahinkoja.
Vanhojen silkkien värit ovat erittäin helposti valossa haalistuvia. Pesemistä on syytä harkita tarkkaan, sillä värit saattavat olla lähes täysin vesiliukoisia. Silkkeihin on myös aikoinaan lisätty runsaasti vahvoja kemiallisia aineita, jotka vuosien kuluessa vaurioittavat kankaat hyvin hauraiksi. Vanha silkkihuivi ei ehkä enää ollenkaan kestä käyttöä.
Silkki, kuten kaikki muutkin tekstiilimateriaalit, tuhoutuvat joka tapauksessa aikaa myöten, mutta silkki on ongelmallinen siksi, että se saattaa melko nopeasti vaurioitua niin pahasti, ettei mikään korjaaminen ole enää mahdollista. Siksi silkkikankaiden ja –esineiden huolellinen hoito ja säilytys on tärkeää, sillä vain siten voidaan pidentää silkin elinaikaa.
Vanhat silkkihuivit saattavat olla jo niin huonokuntoisia, että niille ei itse pidä tehdä mitään muuta kuin vain rullata sileästi tarpeeksi pitkän pahvirullan ympärille. Jos rullasäilytys ei ole mahdollista, on silkit säilytettävä laatikossa mahdollisimman vähille ja pehmeille laskoksille taitettuina, sillä terävistä taitekohdista silkkikangas tulee murtumaan rikki. Rullan kääreenä tai laatikossa suojana ja pehmusteena ei pidä käyttää tahraavaa ja hapanta sanomalehtipaperia, vaan esim. ohutta ja kevyttä, puhdasta puuvillakangasta.
Silkin puhdistus
Silkkivaate tulisi aina käytön jälkeen puhdistaa, sillä erityisesti suoraan ihon kanssa kosketuksissa oleviin kohtiin, siis kaula-aukkoon, kalvosimiin jne., tarttuu aina ihon rasvaa, joka hyvin nopeasti syöpyy kuituihin kiinni ja alkaa erottua kellertävänä tai ruskehtavana tahrana. Lopulta pinttynyttä rasvalikaa on hyvin vaikea poistaa, sillä silkki ei kestä voimakasta käsittelyä tai voimakkaita puhdistusaineita. Myös muut tahrat, esim. erilaiset ruoka-aineet tulisi poistaa mahdollisimman tuoreeltaan, jolloin ne vielä saattavat irrota jopa pelkästään vedellä huuhtelemalla tai käyttämällä lisäksi pientä määrää melko neutraalia nestesaippuaa.
Käytettävä pesuaine ei saa sisältää optisia kirkasteita, valkaisuaineita tai hajusteita. Kaikki nämä aineet jäävät kankaaseen pesun jälkeen ja joko muuttuvat säilytyksen aikana värillisiksi tai muuten vaurioittavat kangasta. Suositeltava pesuaine kotikäyttöön on esim. Mini Risk -käsitiskiainetiiviste. Marseille-saippuaakin voi käyttää, mutta se saattaa helpommin irrottaa värejä, joten sitä suositellaan käytettäväksi vain valkoisille silkkitekstiileille.
Yleensä silkkikangas tulisi kotipesussa kastella kokonaan, sillä vain tahran ympäriltä kasteltuun kankaaseen saattaa jäädä selvästi erottuva nestetahra. Vanhojen kankaiden vesikäsittely on kuitenkin valitettavan ongelmallista. Niissä voi olla sellaisia väriaineita ja viimeistyskäsittelyjä, jotka eivät kestä vettä ollenkaan tai joita ei ole mahdollista pestä kotikonstein. Kaikkein hankalimpia ovat mm. erilaiset kankaan kalanterointiviimeistelyt (kankaan pinnassa on läikehtiviä moiré-kuvioita) sekä 1860-luvun jälkeen yleiseen käyttöön tulleet ensimmäiset synteettiset värit, ns. aniliinivärit, jotka haalistuvat hyvin herkästi (kankaan oikea puoli haalistunut, nurjalla selvästi kirkkaammat värit) ja ovat hyvin vesiliukoisia.
Värien pesunkesto tulisi testata ennen kankaan pesua seuraavasti: Pesuliuosta tiputetaan pieni määrä mahdollisimman huomaamattomaan kohtaan kankaassa. Kaikki eri värit on testattava. Kostutettujen kangaskohtien alle ja päälle taitellaan valkoisesta talouspaperista pienet tyynyt ja päällimmäiseksi laitetaan pieni paino. Pesuliuoksen annetaan imeytyä 15-30 min. Jos kankaasta on irronnut väriä, se näkyy talouspapereissa. Tällöin on ilmeistä, että kangasta on vaikea pestä aiheuttamatta väritahroja, jotka pahimmillaan saattavat pilata koko tekstiilin käyttökelvottomaksi.
Jos tekstiilin pesee, on pesualtaan oltava niin suuri, että tekstiili mahtuu olemaan mahdollisimman levällään, ja pesuaineen on oltava pesuveteen hyvin liuenneena ennen kuin tekstiili laitetaan pesuveteen. Pesuaineliuosten on oltava melko mietoja; noudata pullon kyljessä olevaa ohjetta. Pesun aikana tahrakohtiin voi tipauttaa pari pisaraa laimentamatonta pesuainetta ja tahrakohtia voi hieman puristella tai kevyesti hieroa sormenpäällä, jotta lika-aine lähtee helpommin liikkeelle. Kovaa hankaamista silkki ei kestä. Lopuksi pesuaine on huuhdeltava huolellisesti pois ja tekstiili nostetaan kuivumaan vettä valuvana.
Silkkikankaan varovainen käsittely pesun aikana ja sen jälkeen on tärkeää: mitä vähemmän ryppyjä kankaaseen syntyy, sitä helpompi se on saada suoraksi ilman silitystä tai vain hyvin kevyesti silittäen. Yleensä silkkitekstiiliä ei kannata pesun jälkeen silittää, vaan se vain pakataan odottamaan seuraavaa käyttöä. Silitys säilytystä varten olisi hyödytön ja päinvastoin rasittaisi kangasta tarpeettomasti, sillä kuumakäsittelyt aina aiheuttavat fysikaalista ja kemiallista vaurioitumista, jotka haurastuttavat kangasta. Silkki vaurioituu silityksessä, mutta vauriot saattavat tulla näkyviin vasta jonkin ajan (jopa vasta muutaman vuoden) kuluttua. Ikääntynyt silkkitekstiili on luonnollisesti uutta kangasta alttiimpi vaurioitumaan.
Jos silkkivaatetta ei pysty pesemään kotona, saattaa silti olla mahdollista, että ammattitaitoinen konservaattori pystyy esineen puhdistamaan. Konservaattorit pesevät arvotekstiilit aina käsin, erittäin varovasti ja huolellisesti, tekstiilien käsittelyyn sopivia välineitä ja aineita käyttäen. Pesu on siis aina käsityötä ja siksi hieman kallista, mutta tekstiili säilyy mahdollisimman hyvässä kunnossa. Pesu laskutetaan työtuntikustannusten mukaan, lisäksi tulevat materiaalikustannukset. Kustannusarvio annetaan aina ennen työhön ryhtymistä.
Ennen pesua konservaattori tutkii mm. värien pesunkeston. Samalla konservaattori pystyy tarvittaessa antamaan arvioin myös tekstiilin yleiskunnosta ja mahdollisesta muusta konservointitarpeesta.
Kemiallinen pesu eli ns. kuivapesu tehdään pesulakoneessa liuottimilla. Liuotinaineet eivät kastele tekstiiliä samalla lailla kuin vesi, joten kankaat eivät kutistu ja värit eivät irtoa samalla tavalla kuin vesipesussa saattaa tapahtua. Vanhat tekstiilit eivät kuitenkaan kovin hyvin tai ollenkaan kestä pesukoneen pyörivän rummun aiheuttamaa rasitusta. Yleensä pesulat pesevät vanhoja tekstiileitä vain asiakkaan omalla vastuulla, jolloin vaurioituneita tekstiileitä ei korvata muuten kuin pesula-alan tavanomaisten korvauskäytäntöjen mukaisesti.
Silkin säilytys
Silkki kuten muutkin tekstiilimateriaalit tulisi säilyttää mahdollisimman puhtaana. Tavallisissa kotiolosuhteissa tekstiilien paras säilytysympäristö on siinä lämpötilassa ja ilmankosteudessa, jossa talon asukkaatkin viihtyvät. Ullakolla ja kellarissa säilytettävät tekstiilit vaurioituvat vuodenaikojen vaihtelun mukaan joko liian kuumassa tai liian kylmässä ja kosteassa. Homehtumisvaaran lisäksi tekstiileitä uhkaavat tuhohyönteiset, joskus myös isommat tuholaiset kuten hiiret. Koska silkki on villan tavoin proteiinikuitua, on se myös koiden ja turkiskuoriaisten herkkua.
Tekstiilit säilytetään valolta suojattuina, puhtaisiin suojamateriaaleihin pakattuina. Sileäpintaiset, yksikerroksiset tekstiilit voidaan säilyttää rullattuina. Monikerroksiset tekstiilit tai vaatteet säilytetään mieluiten mahdollisimman suorina, mutta tilanpuutteen vuoksi ne voi olla pakko taitella kevyesti ja säilyttää esim. laatikossa.
Pakolliset taitteet ja laskokset olisi hyvä pehmustaa huolellisesti jollain neutraalilla ja pehmeällä materiaalilla (puhdasta pehmeää kangasta, dacron-vanua tms.). Jos vaate säilytetään ripustettuna, olisi vaatepuun oltava sopivan leveä ja tukeva, mahdollisesti dacron-vanulla vaatteen koon ja muodon mukaiseksi pehmustettu ja sen jälkeen kankaalla tai trikoolla päällystetty. Pesuloiden rautalankaripustimet ovat pahimmat mahdolliset vanhan vaatteen pitkäaikaiseen säilytykseen.
Tekstiilien suojana tai pehmusteena ei pidä käyttää tahraavaa ja hapanta sanomalehtipaperia. Silkkitekstiilien suojaksi, joko vaatepussiksi tai rullan kääreeksi tai laatikon sisään suojaksi ja pehmusteeksi, sopii vaikka vanha lakana tai muu pehmeä, värjäämätön kangas. Uusi kangas, esim. valkaisematon lakanakangas pestään ennen käyttöä niin, että siitä saadaan poistettua erilaiset viimeistelyaineet, jotka vuosien kuluessa voisivat vahingoittaa tekstiilejä. Lakanakangas pestään ensin 90°C + pesuaine, sitten 60°C, ilman pesuainetta. Pesuaineeksi kannattaa valita allergisille tarkoitettuja aineita, joissa on vähemmän tai ei ollenkaan hajusteita, optisia kirkasteita ja valkaisuaineita, sillä nämä saattavat olla säilytettävälle tekstiilille haitallisia. Valkaisematon lakanakangas kutistuu pesussa pituudesta jopa 8-15 % (metri kangasta kutistuu 15 cm), joten kangasta pitää varata riittävästi.
Kangassuojan päälle voi vielä pujottaa muovikääreen, jos se tuntuu tarpeelliselta. Muovinen pukupussi on sopivaa materiaalia. Muoviin suljettaessa tekstiili ei saa olla kostea, sillä muovin sisällä on homehtumisvaara. Muovi on sähköistä materiaalia, joka kerää itseensä pölyä, joten muovikääreet on tarvittaessa vaihdettava uusiin.
Tuhohyönteiset
Erityisiä koinsuoja-aineita (koipalloja tms.) ei tarvita, jos tekstiili on puhdas ja se säilytetään puhtaissa olosuhteissa. Nurkkien, kolojen ja lattialistojen imurointi on tehokkainta tuholaistorjuntaa. Erilaiset koinsuoja-aineet ovat lisäksi valitettavan tehottomia, yleensä niiden huomattavin ominaisuus on voimakas paha haju. Mitään kemikaaleja ei saisi suihkuttaa suoraan tekstiiliin tai laittaa tekstiilin kanssa muuten suoraan kosketukseen, sillä ne aiheuttavat kankaisiin pysyviä tahroja ja muita vaurioita.
Jos kankaassa havaitsee tuoreita tuhohyönteisten aiheuttamia vaurioita tai jopa eläviä hyönteistoukkia, on tekstiili pikimmiten pakattava ehjään muovikääreeseen, jotta hyönteisten leviäminen estetään. Elävät toukat tulisi tietysti ensin poimia pois ja tekstiili tutkia samalla niin, että selviää tuhojen laajuus. Irronneet tai irtoamassa olevat kankaan osat kannattaa yrittää säilyttää paikoillaan esim. kuvioiden osien ja värien oikeiden paikkojen säilyttämiseksi.
Tämän jälkeen kannattaa kysyä konservaattorin apua. Tekstiili joudutaan joko myrkyttämään tai pakastamaan ja sen jälkeen imuroimaan huolellisesti ja pesemään. Konservaattori arvioi myös tekstiilin kunnon ja tarvittavat korjaukset.