Ryijyn paras säilytysympäristö on tavallisissa kotiolosuhteissa, siinä lämpötilassa ja ilmankosteudessa, jossa talon asukkaatkin viihtyvät. Ullakolla ja kellarissa säilytettävät tekstiilit vaurioituvat vuodenaikojen vaihtelun mukaan joko liian kuumassa tai liian kylmässä ja kosteassa. Homehtumisvaaran lisäksi tekstiileitä uhkaavat tuhohyönteiset, yleisimmin koit ja turkiskuoriaiset, joskus myös isommat tuholaiset kuten hiiret.

[ imurointi | tuuletus | pesu | erityistapauksia ]

Tavallisessa puhtaassa huoneilmassa ryijy säilyy pitkään puhtaana, joten tekstiilin vuosihuolloksi riittää säännöllinen, mutta kevyt pintapuhdistus imuroimalla. Voimakkaampia puhdistusmenetelmiä, yleensä vesipesua, tarvitaan harvakseltaan, esimerkiksi 10 - 20 vuoden välein, jos vielä silloinkaan.

Kysy asiantuntijalta - kysy konservaattorilta!

Konservaattorit mielellään neuvovat ja opastavat esineiden hoitoon ja säilytykseen liittyvissä kysymyksissä.

Esineen ei aina tarvitse olla vanha ollakseen arvokas ja tarvitakseen erityiskäsittelyä. Pieni kysymisen vaiva saattaa säästää monelta murheelta.

Puhdas säilyy paremmin kuin likainen

Tekstiileitä ei tulisi säilyttää likaisina. Tahrat on helpointa poistaa heti tuoreeltaan, kun vielä tiedetään, mikä aine tahran on aiheuttanut. Erilaisille tahroille on niihin parhaiten tepsivät aineet ja menetelmät, joista kerrotaan mm. kodinhoito-oppaissa. Tahranpoistoaineita käytettäessä on huolehdittava hyvästä tuuletuksesta ja aineita on käytettävä huolellisesti ja varoen.

Tekstiilit ja niiden materiaalit

Vanhojen tekstiilien materiaalina on yleensä joku neljästä luonnonkuidusta: silkki, pellava, puuvilla, villa. Näiden ohella on varhaisia tekokuituja, esimerkiksi silla, joiden kestävyys ja käyttöominaisuudet ovat melko huonoja. Uudemmissa tekstiileissä on myös nykyaikaisia synteettisiä kuituja, joiden ominaisuudet poikkeavat luonnonkuiduista huomattavasti. Myös erilaiset lankojen ja kankaiden viimeistysmenetelmät vaikuttavat tekstiilien ominaisuuksiin.