Kotiompelijan kannattaa yleensä ainakin yrittää pysäyttää ryijyssä olevien reikien ja repeämien kasvaminen. Sopivan värisellä ompelulangalla voi ommella parsien tai harsien vauriokohtia umpeen, mutta ompeleita ei saa kiristää niin, että ryijykankaan langat katkeavat. Pidemmälle menevät korjaukset on syytä antaa asiantuntijan tehtäväksi, sillä oikein käsiteltynä vaurioitunut esine on yleensä mahdollista pelastaa, mutta väärin korjattu esine voi olla peruuttamattomasti vahingoittunut.

Valo

Ryijyn paras ripustuspaikka kotona on mahdollisimman varjoisa seinä, sillä auringonpaiste tai kirkas päivänvalo vahingoittaa lankoja ja haalistaa värejä. Myös loistelamput ja halogeenilamput ovat erittäin haitallisia tekstiileille. Tavallisen hehkulampun valo on kaikkein turvallisinta. Valon aiheuttamat vauriot ovat peruuttamattomia, joten ennaltaehkäisy on parasta hoitoa.

Ryijyn paras säilytysympäristö on tavallisissa kotiolosuhteissa, siinä lämpötilassa ja ilmankosteudessa, jossa talon asukkaatkin viihtyvät. Ullakolla ja kellarissa säilytettävät tekstiilit vaurioituvat vuodenaikojen vaihtelun mukaan joko liian kuumassa tai liian kylmässä ja kosteassa. Homehtumisvaaran lisäksi tekstiileitä uhkaavat tuhohyönteiset, yleisimmin koit ja turkiskuoriaiset, joskus myös isommat tuholaiset kuten hiiret.

Ryijyjä on ripustettu seinälle jopa suoraan kankaan läpi hakatuilla isoilla nauloilla. Hieman tavanomaisempi vanha ripustustapa on kuitenkin ollut tekstiilin yläreunaan ommellut messinkirenkaat. Koko tekstiilin paino on renkaiden varassa, ja kukin rengas kiinnittyy vain yhden tai kahden loimilangan kohdalle, joten yksittäiset langat joutuvat kovalle rasitukselle. Näin on syntynyt vaurio, jossa ryijyn kulmat ja yläreuna on venynyt epätasaiseksi aaltoreunaksi ja renkaiden kohdille on revennyt reiät, jotka suurenevat kunnes koko yläreuna repeää irti.

[ imurointi | tuuletus | pesu | erityistapauksia ]

Tavallisessa puhtaassa huoneilmassa ryijy säilyy pitkään puhtaana, joten tekstiilin vuosihuolloksi riittää säännöllinen, mutta kevyt pintapuhdistus imuroimalla. Voimakkaampia puhdistusmenetelmiä, yleensä vesipesua, tarvitaan harvakseltaan, esimerkiksi 10 - 20 vuoden välein, jos vielä silloinkaan.

Kysy asiantuntijalta - kysy konservaattorilta!

Konservaattorit mielellään neuvovat ja opastavat esineiden hoitoon ja säilytykseen liittyvissä kysymyksissä.

Esineen ei aina tarvitse olla vanha ollakseen arvokas ja tarvitakseen erityiskäsittelyä. Pieni kysymisen vaiva saattaa säästää monelta murheelta.