Muinaispuku perustuu esihistoriallisen ajan hautalöytöihin

Muinaispuvut perustuvat arkeologisissa kaivauksissa löytyneisiin esihistoriallisen ajan lopun tekstiilien jäänteisiin. Pakanalliseen tapaan kuului haudata vainajat juhlapuvuissaan. Naisten pukujen koristeena oli usein runsaasti pronssispiraaleja ja muita koruja, joista liuenneet kuparisuolat ovat säilyttäneet pukujen kankaiden osia. Näiden fragmenttien perusteella tutkijat ovat pystyneet selvittämään pukujen rakenteen, kankaiden lankatiheydet ja paljon muuta.

Suomen kansallispukuneuvoston asiantuntijaelin kansallispukuraati laati ohjeet kansallispukujen käyttöön vuonna 1991 ja ohjeet ovat edelleen ihan ajankohtaiset. Viime vuosina esiin on noussut kansallispuvun osien käyttö arkivaatteisiin yhdistettynä ja muut tuunaa mun perinne -kampajat. Suomen kansallispukukeskuksen mielestä tämä on ilahduttava tapa tuoda värikkäitä kansallispukuja esiin nykymaailmassa. Tärkeää on kuitenkin muistaa, ettei eri pukujen osia tulisi yhdistää keskenään. 

Parisataa kiloa muovikasseista tehtyä massiivineuletta, vapaavirkattu susihybridi, 60 kanavatyötä ruotsalaisista paikkakunnista. Lisäksi käsityön tekemisestä hurmaantunut Anna Lassi-lampaineen, viidenkymmenen kilon painoinen lankapallo ja rautalangasta väännetyt aforismit. Tässä esimakua Pehmeetä touhua -näyttelyn teoksista.

Vuoden 2024 vaihtuvat näyttelyt Suomen käsityön museossa

Päänäyttelyt

13.1.–7.4.2024 Kirjotut kannat - Embroidered Stances