Muinaispuku perustuu esihistoriallisen ajan hautalöytöihin

Muinaispuvut perustuvat arkeologisissa kaivauksissa löytyneisiin esihistoriallisen ajan lopun tekstiilien jäänteisiin. Pakanalliseen tapaan kuului haudata vainajat juhlapuvuissaan. Naisten pukujen koristeena oli usein runsaasti pronssispiraaleja ja muita koruja, joista liuenneet kuparisuolat ovat säilyttäneet pukujen kankaiden osia. Näiden fragmenttien perusteella tutkijat ovat pystyneet selvittämään pukujen rakenteen, kankaiden lankatiheydet ja paljon muuta.

Suomen kansallispukuneuvoston asiantuntijaelin kansallispukuraati laati ohjeet kansallispukujen käyttöön vuonna 1991 ja ohjeet ovat edelleen ihan ajankohtaiset. Viime vuosina esiin on noussut kansallispuvun osien käyttö arkivaatteisiin yhdistettynä ja muut tuunaa mun perinne -kampajat. Suomen kansallispukukeskuksen mielestä tämä on ilahduttava tapa tuoda värikkäitä kansallispukuja esiin nykymaailmassa. Tärkeää on kuitenkin muistaa, ettei eri pukujen osia tulisi yhdistää keskenään. 

Suomen käsityön museo haluaa esitellä käsityötä sen laajassa merkityksessä. Siksi myös perusnäyttely Käsityössä elämän tuntu nostaa esiin niin tämän päivän osaamista, erikoisuuksia kotoa ja maailmalta kuin yhteisiä muistojamme menneestä. Käsityöperinne elää edelleen ja kulkee mukanamme joskus huomaamattakin.

Käsityössä elämän tuntu -näyttelyssä saa koskea kaikkiin vitriinien ulkopuolella oleviin esineisiin. 

Vuoden 2024 näyttelyt Aulagalleriassa

16.12.2023-3.3.2024 Dialogi – Kudottu ja kirjottu silta