Muinaispuku perustuu esihistoriallisen ajan hautalöytöihin

Muinaispuvut perustuvat arkeologisissa kaivauksissa löytyneisiin esihistoriallisen ajan lopun tekstiilien jäänteisiin. Pakanalliseen tapaan kuului haudata vainajat juhlapuvuissaan. Naisten pukujen koristeena oli usein runsaasti pronssispiraaleja ja muita koruja, joista liuenneet kuparisuolat ovat säilyttäneet pukujen kankaiden osia. Näiden fragmenttien perusteella tutkijat ovat pystyneet selvittämään pukujen rakenteen, kankaiden lankatiheydet ja paljon muuta.

Suomen kansallispukuneuvoston asiantuntijaelin kansallispukuraati laati ohjeet kansallispukujen käyttöön vuonna 1991 ja ohjeet ovat edelleen ihan ajankohtaiset. Viime vuosina esiin on noussut kansallispuvun osien käyttö arkivaatteisiin yhdistettynä ja muut tuunaa mun perinne -kampajat. Suomen kansallispukukeskuksen mielestä tämä on ilahduttava tapa tuoda värikkäitä kansallispukuja esiin nykymaailmassa. Tärkeää on kuitenkin muistaa, ettei eri pukujen osia tulisi yhdistää keskenään. 

Kansallispukukeskuksen Komeasti juhlaan -osiossa on esillä pukukokonaisuuksia eri puolilta Suomea ja eri aikakausilta. Pukujen lisäksi näyttely kertoo tekstiilien ja valmistustapojen historiasta. Huomio kiinnittyy näyttelyssä pukujen upeisiin yksityiskohtiin: pellavaisiin ja villaisiin kankaisiin, tinasolkiin, värikkäiden hameiden raidoituksiin, päähineisiin, taskuihin...

Näyttely herättelee myös kysymyksiä. Minne esimerkiksi arkiset ja juhlavat vaateparret sitten päätyivät käytön jälkeen?