Muinaispuku perustuu esihistoriallisen ajan hautalöytöihin

Muinaispuvut perustuvat arkeologisissa kaivauksissa löytyneisiin esihistoriallisen ajan lopun tekstiilien jäänteisiin. Pakanalliseen tapaan kuului haudata vainajat juhlapuvuissaan. Naisten pukujen koristeena oli usein runsaasti pronssispiraaleja ja muita koruja, joista liuenneet kuparisuolat ovat säilyttäneet pukujen kankaiden osia. Näiden fragmenttien perusteella tutkijat ovat pystyneet selvittämään pukujen rakenteen, kankaiden lankatiheydet ja paljon muuta.

Kansallispuvut ovat pukuhistorian asiantuntijoiden nykykäyttöön kokoamia uusintoja kansan perinteisistä ja yksilöllisistä juhla-asuista. Asuja käytettiin 1700- ja 1800-luvulla. Kansallispuvut perustuvat alueensa ja aikakautensa tyypillisiin kansan pukeutumistapoihin.

Aikamatka käsityöhön -näyttely avattiin yleisölle uudestaan kesällä 2010 luentosalissa, museon toisessa kerroksessa. Tekstit ja kuvat ovat kuitenkin vain pieni kurkistus käsityön mielenkiintoiseen ja monimuotoiseen menneisyyteen. Lähdemme liikkeelle tuhansien vuosien takaa ajalta ennen ajanlaskua ja siirrymme ajanjakso kerrallaan kohti nykyaikaa.

Kansallispukukeskuksen Komeasti juhlaan -osiossa on esillä pukukokonaisuuksia eri puolilta Suomea ja eri aikakausilta. Pukujen lisäksi näyttely kertoo tekstiilien ja valmistustapojen historiasta. Huomio kiinnittyy näyttelyssä pukujen upeisiin yksityiskohtiin: pellavaisiin ja villaisiin kankaisiin, tinasolkiin, värikkäiden hameiden raidoituksiin, päähineisiin, taskuihin...

Näyttely herättelee myös kysymyksiä. Minne esimerkiksi arkiset ja juhlavat vaateparret sitten päätyivät käytön jälkeen?