Suomenruotsalaista perinnekulttuuria vaalii ja elvyttää keskusjärjestönä kotiseutuyhdistys Brage. Se perustettiin Helsinkiin 1906. Brage aloitti heti toimintansa alkuvaiheessa suomenruotsalaisten kansallispukujen valmistuksen. Vuonna 1907 perustettiin toimisto, jonka tehtävänä oli valmistaa ja vuokrata pukuja. Samana vuonna perustettiin myös mallipukujen kokoelma.

Uusille kansallispuvuille on annettu hoito-ohjeet mm. Suomen kansallispukukeskuksen ja Suomen kansallispukuneuvoston ohjeissa, mutta ne eivät kovin hyvin sovellu vanhan puvun hoitoon, sillä pukujen kankaat ja muut materiaalit muuttuvat ikääntyessään. Vanhat materiaalit eivät enää kestä samanlaista käsittelyä kuin uudet materiaalit.

Seuraavassa on joitakin yleisiä asioita, jotka vanhan ja arvokkaan kansallispuvun omistajan on hyvä muistaa. 

Kansallispuvut, kuten muutkin vaatteet, säilyvät parhaiten normaaleissa asuinhuoneolosuhteissa, ei siis mielellään kellarissa, ullakolla tai aitassa, sillä näissä tiloissa on aina tuhohyönteisten, homehtumisen ja muun vaurioitumisen vaara kaikkein suurin.

Muinaispuku perustuu esihistoriallisen ajan hautalöytöihin

Muinaispuvut perustuvat arkeologisissa kaivauksissa löytyneisiin esihistoriallisen ajan lopun tekstiilien jäänteisiin. Pakanalliseen tapaan kuului haudata vainajat juhlapuvuissaan. Naisten pukujen koristeena oli usein runsaasti pronssispiraaleja ja muita koruja, joista liuenneet kuparisuolat ovat säilyttäneet pukujen kankaiden osia. Näiden fragmenttien perusteella tutkijat ovat pystyneet selvittämään pukujen rakenteen, kankaiden lankatiheydet ja paljon muuta.

Kansallispukuun pukeutuminen ja pukujen osat vaihtelevat suuresti niin pukujen välillä kuin pukeutujan sukupuolen ja iänkin puolesta. 

Suomen kansallispukukeskus on myös alkanut toteuttaa kansallispuvuista pukeutumisvideoita. Niiden avulla saat tietoa esiteltävänä olevasta puvusta, pukuun kuuluvista osista sekä niiden pukemisesta. Ensimmäisinä ovat valmistuneet esittelyvideot Saarijärven ja Ikaalisten tarkistetuista naisten kansallispuvuista. 

Suomen kansallispukuneuvoston asiantuntijaelin kansallispukuraati laati ohjeet kansallispukujen käyttöön vuonna 1991 ja ohjeet ovat edelleen ihan ajankohtaiset. Viime vuosina esiin on noussut kansallispuvun osien käyttö arkivaatteisiin yhdistettynä ja muut tuunaa mun perinne -kampajat. Suomen kansallispukukeskuksen mielestä tämä on ilahduttava tapa tuoda värikkäitä kansallispukuja esiin nykymaailmassa. Tärkeää on kuitenkin muistaa, ettei eri pukujen osia tulisi yhdistää keskenään. 

Kansallispuku valitaan perinteet huomioon ottaen, ensisijaisesti oman tai suvun kotiseudun tai synnyinseudun mukaan mutta myös muiden perusteiden tai mieltymysten mukaan. Kansallispuvun voi valmistaa itse, teettää, ostaa tai vuokrata. Myös vanhan puvun voi kunnostaa tai täydentää lisäosilla.

Kansallispukujen kankaat ja tarvikkeet ovat laadukkaita luonnon materiaaleja, tyypiltään, kuosiltaan ja väreiltään asianomaiselle puvulle hyväksytyn mallin mukaisia.

Alaset, pitkän paidan alaosa, joka oli karkeampaa kangasta kuin yläosa 

Flammu-, täplä- eli ikatvärjäys, värjäysmenetelmä, jossa lanka sidotaan tulevan kuvion ohdalta ennen värjäystä. Sidotut kohdat jäävät värjäytymättä ja kudottaessa nemuodostavat kankaaseen kuvioita. Flammukankaat yleistyivät Suomessa 1700- ja 1800- lukujen vaihteessa

Floderi, nyplätyn Raumanpitsin nimi

Floretti, naisten liivien yksivärinen kukkakuvioinen villakangas

Frimodiglai, nyplätyn Raumanpitsin nimi

Kansallispuvut ovat pukuhistorian asiantuntijoiden nykykäyttöön kokoamia uusintoja kansan perinteisistä ja yksilöllisistä juhla-asuista. Asuja käytettiin 1700- ja 1800-luvulla. Kansallispuvut perustuvat alueensa ja aikakautensa tyypillisiin kansan pukeutumistapoihin.

Suomen kansallispukukeskuksella on kaksi erillistä kokoelmaa, joiden kartunta tapahtuu eri periaatteiden mukaisesti.

Kansallispukuaiheinen kokoelma

Perustamisestaan lähtien Suomen kansallispukukeskus ryhtyi kokoamaan omaa karttuvaa kokoelmaansa. Kokoelmaan kerättiin sekä eri-ikäisiä kansallispukuja, että kaikkea muuta esineistöä, joka liittyi jollain tavoin kansallispukuihin esim. kansallispukuisia nukkeja, kansallispukuaiheisia tulitikkulaatikoita. Kokoelma karttuu lähes ainoastaan lahjoitusten avulla.  

Second Chancen perustajan ja omistajan Maija Nuppulan kynä käy tiuhaan, kun hän suunnittelee mallistoja ja kuoseja valmistettavia tuotteita varten. Syksyn ja talven mallistossa kaikuu suomalainen metsä ja hehkuu ruskan värit, ekologisesti tuotettuna luonnollisesti. 

Suomen käsityön museon yhteydessä toimiva Konservointikeskus on valtakunnallisesti toimiva laitos, jonka erikoisalana on 

• vanhojen ja uusien arvotekstiilien konservointi
• konservointiin liittyvä neuvonta ja ohjaus
• konservointialan konsulttipalvelut
• konservointiin liittyvä luennointi
• tekstiileille tarvittavien näyttelyrakenteiden sekä esineiden säilytystilojen suunnittelu.

Untie – Pukuja kravateista 
Vaatetusompelija Jonna Heikkinen
Näyttely Suomen käsityön museon Näytönpaikassa 7.8.–29.9.2018

Kierrätysmateriaalit ovat olleet lähellä vaatetusompelija Jonna Heikkisen sydäntä aina. Vihree kala -vaatemerkkinsä puitteissa hän on keskittynyt vanhojen farkkujen uusiokäyttöön, ja myös kaikki teatteripuvustukset ovat valmistuneet lähes kokonaan kierrätysmateriaaleista.

Suomen kansallispukukeskus vastaa suomenkielisen alueen kansallispukututkimuksesta, uusien pukujen kokoamisesta, pukutarkistuksista ja pukuihin annettavasta koulutuksesta ja neuvonnasta. Kansallispukukeskus esittelee ja tallentaa suomalaisia kansallispukuja sekä muuta perinteistä pukeutumista.

Suomen kansallispukukeskus vastaa suomenkielisen alueen kansallispukututkimuksesta, uusien pukujen kokoamisesta, pukutarkistuksista ja pukuihin annettavasta koulutuksesta ja neuvonnasta. Kansallispukukeskus esittelee ja tallentaa suomalaisia kansallispukuja sekä muuta perinteistä pukeutumista ja ylläpitää suomalaisia kansallispukuja esittelevää kansallispuvut.fi -sivustoa. 

Omalla tutulla porukalla käsityöjutun tekeminen on hauskaa! Porukassa sinäkin voit innostua uusista ja helpoista käsitöistä.

Järjestämme tilauksesta työpajoja, jotka mahdollistavat oman tekemisen ohjaajan opastuksella. Pajassa ei tarvita aikaisempaa käsityökokemusta, sillä tärkeintä on viihtyminen ja yhdessä tekeminen. Kaikkiin pajoihin sisältyy lyhyt opastus näyttelyyn, ohjaus työpajassa ja materiaalit. Paja kestää tunnista kolmeen tuntiin porukan käytettävissä olevan ajan ja valitun teeman mukaan.

Ryhmille suosittelemme näyttelyihin tutustumista oppaan johdolla. Etukäteen tilattavat opastukset pyritään järjestämään juuri teille sopivaan aikaan. Räätälöimme mielellämme ryhmällenne sopivan käynnin.

Opastuksilla ihannekoko on 25 henkilöä, isommille ryhmille suosittelemme kahta opasta. Museossa on paljon nähtävää, joten opastuksen jälkeen kannattaa varata aikaa myös omatoimiseen tutustumiseen museoon.

Yleisöopastus
Tutustutaan museon ja Suomen kansallispukukeskuksen perusnäyttelyihin sekä vaihtuviin näyttelyihin.
Kesto 1h

Nostalgiaa ja nykyaikaa, niistä on koko perhettä kiinnostava käsityö tehty. Museon näyttelyt ja tapahtumat vievät sinut aikamatkalle käsityön eri ilmiöihin ja kansallispuvut viestivät entisajan kansan elämästä ja juhlapukeutumisesta. Museossa on perusnäyttelyiden lisäksi esillä useita vaihtuvia näyttelyitä, joten aina on elämyksellistä nähtävää ja koettavaa monesta näkökulmasta. 

 Viittomakielinen opastus Suomen käsityön museon perusnäyttelyyn Käsityössä elämän tuntu on nähtävissä myös Youtubessa museon omalla kanavalla. 

Vuoden 2024 tapahtumat Suomen käsityön museossa

Tapahtumat sisältyvät museon pääsymaksuun, paitsi jos toisin on kerrottu. Alle 18-vuotiaat vierailevat museossa aina maksutta.