Kansallispukukeskus ottaa jatkuvasti vastaan lahjoituksia. Joitakin kansallispukumalleja kokoelmissa on jo useita kappaleita, joten niiden kohdalla vastaanottamista harkitaan tapauskohtaisesti. Jos haluaa lahjoittaa puvun kokoelmaan, kannattaa ottaa etukäteen yhteyttä Kansallispukukeskukseen. Puvun ei tarvitse olla kokonaisuus, vaan lahjoittaa voi esim. korun, tykkimyssyn jne.

Uusille kansallispuvuille on annettu hoito-ohjeet mm. Suomen kansallispukukeskuksen ja Suomen kansallispukuneuvoston ohjeissa, mutta ne eivät kovin hyvin sovellu vanhan puvun hoitoon, sillä pukujen kankaat ja muut materiaalit muuttuvat ikääntyessään. Vanhat materiaalit eivät enää kestä samanlaista käsittelyä kuin uudet materiaalit.

Seuraavassa on joitakin yleisiä asioita, jotka vanhan ja arvokkaan kansallispuvun omistajan on hyvä muistaa. 

Alaset, pitkän paidan alaosa, joka oli karkeampaa kangasta kuin yläosa 

Flammu-, täplä- eli ikatvärjäys, värjäysmenetelmä, jossa lanka sidotaan tulevan kuvion ohdalta ennen värjäystä. Sidotut kohdat jäävät värjäytymättä ja kudottaessa nemuodostavat kankaaseen kuvioita. Flammukankaat yleistyivät Suomessa 1700- ja 1800- lukujen vaihteessa

Floderi, nyplätyn Raumanpitsin nimi

Floretti, naisten liivien yksivärinen kukkakuvioinen villakangas

Frimodiglai, nyplätyn Raumanpitsin nimi

Suomen kansallispukukeskus vastaa suomenkielisen alueen kansallispukututkimuksesta, uusien pukujen kokoamisesta, pukutarkistuksista ja pukuihin annettavasta koulutuksesta ja neuvonnasta. Kansallispukukeskus esittelee ja tallentaa suomalaisia kansallispukuja sekä muuta perinteistä pukeutumista.