Hyppää pääsisältöön

Voit suodattaa hakutuloksia valitsemalla halumiasi suodattimia vasemmalta.

Kansallispuvun säilytys

Kansallispuvut, kuten muutkin vaatteet, säilyvät parhaiten normaaleissa asuinhuoneolosuhteissa, ei siis mielellään kellarissa, ullakolla tai aitassa, sillä näissä tiloissa on aina tuhohyönteisten, homehtumisen ja muun vaurioitumisen vaara kaikkein suurin.

Suomen käsityön museo
Suomen kansallispukukeskus
kansallispuku
Kuva
Kansallispukuin kuuluu usein näyttäviä koruja. Kuva SKM/Anneli Hemmilä-Nurmi

Kansallispuvun hankinta

Kansallispuku valitaan perinteet huomioon ottaen, ensisijaisesti oman tai suvun kotiseudun tai synnyinseudun mukaan mutta myös muiden perusteiden tai mieltymysten mukaan. Kansallispuvun voi valmistaa itse, teettää, ostaa tai vuokrata. Myös vanhan puvun voi kunnostaa tai täydentää lisäosilla.

Kansallispukujen kankaat ja tarvikkeet ovat laadukkaita luonnon materiaaleja, tyypiltään, kuosiltaan ja väreiltään asianomaiselle puvulle hyväksytyn mallin mukaisia.

Suomen käsityön museo
Suomen kansallispukukeskus
kansallispuku
Kuva
Suomalaisen kansallispuvun voi ostaa valmiina, teetättää tai tehdä itse. Kuva SKM/Studio Varjo

Kansallispukusanastoa

Alaset, pitkän paidan alaosa, joka oli karkeampaa kangasta kuin yläosa 

Flammu-, täplä- eli ikatvärjäys, värjäysmenetelmä, jossa lanka sidotaan tulevan kuvion ohdalta ennen värjäystä. Sidotut kohdat jäävät värjäytymättä ja kudottaessa nemuodostavat kankaaseen kuvioita. Flammukankaat yleistyivät Suomessa 1700- ja 1800- lukujen vaihteessa

Floderi, nyplätyn Raumanpitsin nimi

Floretti, naisten liivien yksivärinen kukkakuvioinen villakangas

Frimodiglai, nyplätyn Raumanpitsin nimi

Suomen käsityön museo
Suomen kansallispukukeskus
kansallispuku
Kuva
Suomalaiseen kansallispukuun kuuluu paljon eri osia. Kuva SKM/Anneli Hemmilä-Nurmi