Voit suodattaa hakutuloksia valitsemalla halumiasi suodattimia vasemmalta.
Suomen kansallispukukeskus hoitaa suomenkielisten alueiden kansallispukuihin liittyviä asioita. Niistä yksi tärkeimmistä on uusien pukumallien kokoaminen sekä jo olemassa olevien pukumallien perinnepohjaisuuden tarkistaminen. Tehtäviä hoidetaan Kansallispukuraadin ohjauksessa ja valvonnassa.
Suomen kansallispukukeskuksen näyttelytilassa kurkistetaan lottapukujen tarinoihin Keski-Suomesta. Tarkkaan säädetty, yhtenäinen asu muodosti kurinalaisen Lotta Svärd -järjestön ulkoisen tunnuksen.
Jo 40 vuotta Karjalan perinteisiä kansanpukuja tutkinut taiteentutkija Leena Jääskeläinen tuo Kujalle sarafaneja ja feresejä, jotka on valmistettu vanhojen mallien mukaan. Valmiita pukuja näyttelyssä täydentää Jääskeläisen tekemät työpiirrokset. Näyttely on esillä Kujalla 3.6.–11.4.2021.
Viime vuosituhannen alun matkailujulisteissa nuoret neitoset koreilivat kansallispuvuissa suomalaisissa jylhissä maisemissa. Miksei se sopisi nykyäänkin, kun luonnon ja käsillä tekemisen arvostus on nousussaan? Valokuvaaja Anssi Toivanen vei kansallispukuiset mallit Keski-Suomen sekä Etelä- ja Pohjois-Savon henkeäsalpaaviin maisemiin. Valokuvat ovat esillä Suomalaisuuden kirjopukineet -näyttelyssä Suomen kansallispukukeskuksen näyttelytila Kujalla 2.11.2019–29.3.2020.
Järjestämme kansallispukujen valmistuksesta koulutuskokonaisuuden. Koulutus tarjoaa hyvän pohjan ja valmiudet toimia kansallispukujen perinteiseen valmistukseen perehtyneenä kurssiohjaajana ja/tai pukujen valmistajana.
Kullakin jaksolla keskitytään yhteen asiakokonaisuuteen ja vaatekappaleen valmistukseen kerrallaan.
Mari Varonen pukeutui kansallispukuun ensimmäistä kertaa syksyllä 2015. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä ja käynnisti keräilyharrastuksen. Tällä hetkellä Varosen kokoelmassa on yli 200 kansallispukua. Suomen kansallispukukeskuksen näyttelytila Kujalla on 10.5.–27.10.2019 esillä seitsemän pukua sekä puvun osia – Varosen kokoelman helmiä.
Kansallispukuja valmistavat ja käyttävät kaikenikäiset naiset ja miehet käsittäen niin alan ammattilaisia kuin yksittäisiä puvuista ja käsitöiden tekemisestä kiinnostuneita henkilöitä.
Kansallispukujen valmistaminen edellyttää monipuolista kädentaitoihin perehtymistä. Maassamme toimii kansallispukujen valmistukseen erikoistuneita yksityisiä ammattilaisia, kankaiden kutojia, pukujen ja puvun osien sekä korujen valmistajia. Pukujen valmistajat ja kurssiopettajat ovat tärkeitä perinteen siirtäjiä ja jatkajia pukujen valmistuksen osalta.
Kansallispukukeskus ottaa jatkuvasti vastaan lahjoituksia. Joitakin kansallispukumalleja kokoelmissa on jo useita kappaleita, joten niiden kohdalla vastaanottamista harkitaan tapauskohtaisesti. Jos haluaa lahjoittaa puvun kokoelmaan, kannattaa ottaa etukäteen yhteyttä Kansallispukukeskukseen. Puvun ei tarvitse olla kokonaisuus, vaan lahjoittaa voi esim. korun, tykkimyssyn jne.
Uudenkarheat kansallispuvut -näyttely esittelee uusimpia kansallispukuraadin hyväksymiä kansallispukuja eri variaatioineen. Esillä on viisi uusinta pukukokonaisuutta, muun muassa Saarijärven naisen tarkistettu puku, joka julkistettiin kuukausi sitten. Kaikki näyttelyssä olevat kansallispuvut ovat joko aivan uutena koottuja pukumalleja tai perinnepohjaisuudeltaan tarkistettuja ja edustavat siten uusimpia pukututkimuksen tuloksia. Pukujen kokoamisessa on Suomen kansallispukukeskuksella ollut keskeinen rooli. Uudenkarheat kansallispuvut esillä Kujan näyttelytilassa 16.11.2018–5.5.2019
Kaunis ja värikkääseen Sääksmäen naisen kansallispukuun pukeutunut Paula-tyttö on tarjoillut ehtymättömästä pannustaan aina vain sataprosenttisesti oikeaa, ihanasti tuoksuvaa Pauligin kahvia ja hymyillyt väsymättömän ystävällisesti meidän kaikkien suomalaisten sydämiin jo vuosikymmenten ajan. Näyttelyssä kurkistetaan Pauligin Paulan historiaan ja nykypäivään.
Suomen kansallispukukeskuksessa esitellään kansallispukuvalmistaja Tuulikki Matikaisen uraa käsityöläisenä ja kansallispukuvalmistajana. Näyttelyssä on esillä Tuulikin valmistamia kansallispukuja sekä käsitöitä lapsuudesta saakka.
”Minulla ei ole ihan selvää mielikuvaa, milloin tein ihan ensimmäiset käsityöni. Ehkä kaikki alkoi siitä, kun äitini Elsa Huuki istutti minut tilkkulaatikkoon puolivuotiaana saadakseen minut hiljaiseksi ompelunsa aikana.”
Suomen kansallispukukeskukselle lahjoitetuista puvuista koostuva näyttely Suomen käsityön museon Kujalla kertoo omaa tarinaansa kansallispukujen muutoksista menneinä vuosina. Helmojen pituudet ja runsaudet, materiaalit ja mittasuhteet ovat vaihdelleet niin käyttäjien kuin vuosikymmentenkin välillä. Kukin puku on oman aikakautensa tuote, jossa näkyy tekijän oma kädenjälki.
Suomen kansallispukukeskuksen asiantuntijaelimenä toimii kansallispukuraati, joka koostuu kansallispukukulttuuriin perehtyneistä asiantuntijoista. Raadissa on 12 jäsentä. Raatiin kuuluvilla on laaja tietämys kansan- ja kansallispuvuista sekä pukuhistorian että valmistamisen osalta. Tehtävänä on hoitaa ja selvittää pukuihin ja pukukulttuuriin liittyviä ja esille tulevia kysymyksiä.
Kansallispukuraadin tehtäviin kuuluu:
Suomenruotsalaista perinnekulttuuria vaalii ja elvyttää keskusjärjestönä kotiseutuyhdistys Brage. Se perustettiin Helsinkiin 1906. Brage aloitti heti toimintansa alkuvaiheessa suomenruotsalaisten kansallispukujen valmistuksen. Vuonna 1907 perustettiin toimisto, jonka tehtävänä oli valmistaa ja vuokrata pukuja. Samana vuonna perustettiin myös mallipukujen kokoelma.
[ puuvillaiset osat | villakankaiset osat | tärkätyt osat | pitsit | myssyt | silkkihuivit | vauriot ]
Kansallispuvut, kuten muutkin vaatteet, säilyvät parhaiten normaaleissa asuinhuoneolosuhteissa, ei siis mielellään kellarissa, ullakolla tai aitassa, sillä näissä tiloissa on aina tuhohyönteisten, homehtumisen ja muun vaurioitumisen vaara kaikkein suurin.
Muinaispuvut perustuvat arkeologisissa kaivauksissa löytyneisiin esihistoriallisen ajan lopun tekstiilien jäänteisiin. Pakanalliseen tapaan kuului haudata vainajat juhlapuvuissaan. Naisten pukujen koristeena oli usein runsaasti pronssispiraaleja ja muita koruja, joista liuenneet kuparisuolat ovat säilyttäneet pukujen kankaiden osia. Näiden fragmenttien perusteella tutkijat ovat pystyneet selvittämään pukujen rakenteen, kankaiden lankatiheydet ja paljon muuta.
[ naisten puvut | tyttöjen puvut | miesten puvut | poikien puvut ]
Kansallispukuun pukeutuminen ja pukujen osat vaihtelevat suuresti niin pukujen välillä kuin pukeutujan sukupuolen ja iänkin puolesta.
Suomen kansallispukuneuvoston asiantuntijaelin kansallispukuraati laati ohjeet kansallispukujen käyttöön vuonna 1991 ja ohjeet ovat edelleen ihan ajankohtaiset. Viime vuosina esiin on noussut kansallispuvun osien käyttö arkivaatteisiin yhdistettynä ja muut tuunaa mun perinne -kampajat. Suomen kansallispukukeskuksen mielestä tämä on ilahduttava tapa tuoda värikkäitä kansallispukuja esiin nykymaailmassa. Tärkeää on kuitenkin muistaa, ettei eri pukujen osia tulisi yhdistää keskenään.
Kansallispuku valitaan perinteet huomioon ottaen, ensisijaisesti oman tai suvun kotiseudun tai synnyinseudun mukaan mutta myös muiden perusteiden tai mieltymysten mukaan. Kansallispuvun voi valmistaa itse, teettää, ostaa tai vuokrata. Myös vanhan puvun voi kunnostaa tai täydentää lisäosilla.
Kansallispukujen kankaat ja tarvikkeet ovat laadukkaita luonnon materiaaleja, tyypiltään, kuosiltaan ja väreiltään asianomaiselle puvulle hyväksytyn mallin mukaisia.
Alaset, pitkän paidan alaosa, joka oli karkeampaa kangasta kuin yläosa
Flammu-, täplä- eli ikatvärjäys, värjäysmenetelmä, jossa lanka sidotaan tulevan kuvion ohdalta ennen värjäystä. Sidotut kohdat jäävät värjäytymättä ja kudottaessa nemuodostavat kankaaseen kuvioita. Flammukankaat yleistyivät Suomessa 1700- ja 1800- lukujen vaihteessa
Floderi, nyplätyn Raumanpitsin nimi
Floretti, naisten liivien yksivärinen kukkakuvioinen villakangas
Frimodiglai, nyplätyn Raumanpitsin nimi
Kansallispuvut ovat pukuhistorian asiantuntijoiden nykykäyttöön kokoamia uusintoja kansan perinteisistä ja yksilöllisistä juhla-asuista. Asuja käytettiin 1700- ja 1800-luvulla. Kansallispuvut perustuvat alueensa ja aikakautensa tyypillisiin kansan pukeutumistapoihin.
