Käsityön ja kansallispukujen perusnäyttelyt sulkeutuvat liki vuodeksi
Muutoksia aukioloaikoihin ja pääsymaksuihin
Ajalla 2.–12.9.2024 Suomen käsityön museo on avoinna rajoitetuin aukioloajoin tiistaista sunnun
Voit suodattaa hakutuloksia valitsemalla halumiasi suodattimia haun yhteydestä.
Ajalla 2.–12.9.2024 Suomen käsityön museo on avoinna rajoitetuin aukioloajoin tiistaista sunnun
[ hauras silkki | puhdistus | säilytys | tuhohyönteiset ]
Ikääntyneet tekstiilit eivät enää kestä samanlaista käsittelyä kuin nykyaikaiset käyttötekstiilit, ja jo vaurioituneiden tekstiilien käsittelyssä on oltava hyvin varovainen, sillä rikkinäiset kankaat repeytyvät helposti lisää.
[ tahrat | värinkesto | vesipesu | säilytys ]
Kotiompelijan kannattaa yleensä ainakin yrittää pysäyttää ryijyssä olevien reikien ja repeämien kasvaminen. Sopivan värisellä ompelulangalla voi ommella parsien tai harsien vauriokohtia umpeen, mutta ompeleita ei saa kiristää niin, että ryijykankaan langat katkeavat. Pidemmälle menevät korjaukset on syytä antaa asiantuntijan tehtäväksi, sillä oikein käsiteltynä vaurioitunut esine on yleensä mahdollista pelastaa, mutta väärin korjattu esine voi olla peruuttamattomasti vahingoittunut.
Ryijyn paras ripustuspaikka kotona on mahdollisimman varjoisa seinä, sillä auringonpaiste tai kirkas päivänvalo vahingoittaa lankoja ja haalistaa värejä. Myös loistelamput ja halogeenilamput ovat erittäin haitallisia tekstiileille. Tavallisen hehkulampun valo on kaikkein turvallisinta. Valon aiheuttamat vauriot ovat peruuttamattomia, joten ennaltaehkäisy on parasta hoitoa.
Ryijyn paras säilytysympäristö on tavallisissa kotiolosuhteissa, siinä lämpötilassa ja ilmankosteudessa, jossa talon asukkaatkin viihtyvät. Ullakolla ja kellarissa säilytettävät tekstiilit vaurioituvat vuodenaikojen vaihtelun mukaan joko liian kuumassa tai liian kylmässä ja kosteassa. Homehtumisvaaran lisäksi tekstiileitä uhkaavat tuhohyönteiset, yleisimmin koit ja turkiskuoriaiset, joskus myös isommat tuholaiset kuten hiiret.
Ryijyjä on ripustettu seinälle jopa suoraan kankaan läpi hakatuilla isoilla nauloilla. Hieman tavanomaisempi vanha ripustustapa on kuitenkin ollut tekstiilin yläreunaan ommellut messinkirenkaat. Koko tekstiilin paino on renkaiden varassa, ja kukin rengas kiinnittyy vain yhden tai kahden loimilangan kohdalle, joten yksittäiset langat joutuvat kovalle rasitukselle. Näin on syntynyt vaurio, jossa ryijyn kulmat ja yläreuna on venynyt epätasaiseksi aaltoreunaksi ja renkaiden kohdille on revennyt reiät, jotka suurenevat kunnes koko yläreuna repeää irti.
[ imurointi | tuuletus | pesu | erityistapauksia ]
Konservaattorit mielellään neuvovat ja opastavat esineiden hoitoon ja säilytykseen liittyvissä kysymyksissä.
Esineen ei aina tarvitse olla vanha ollakseen arvokas ja tarvitakseen erityiskäsittelyä. Pieni kysymisen vaiva saattaa säästää monelta murheelta.
Tekstiilikonservaattori on tekstiilimateriaalien asiantuntija, joka toimii työssään erilaisten tekstiilien, kuten ryijyjen, pukujen, kirkkotekstiilien, lippujen, pitsien ja etnografisten tekstiilien säilyttämiseksi. Tekstiilikonservaattorin työssä yhdistyy silmän ja käden koordinaatio sekä työn esteettinen lopputulos.
Ennen vesipesua värien irtoaminen tutkitaan vedellä ja pesuliuoksella. Vanhojen tekstiilien väriaineet voivat olla yllätyksellisiä. Myös tekstiilin ja pesuveden pH-arvolla eli happamuudella tai emäksisyydellä saattaa olla vaikutusta tekstiilin värien pesunkestoon.
Tekstiileitä ei tulisi säilyttää likaisina. Tahrat on helpointa poistaa heti tuoreeltaan, kun vielä tiedetään, mikä aine tahran on aiheuttanut. Erilaisille tahroille on niihin parhaiten tepsivät aineet ja menetelmät, joista kerrotaan mm. kodinhoito-oppaissa. Tahranpoistoaineita käytettäessä on huolehdittava hyvästä tuuletuksesta ja aineita on käytettävä huolellisesti ja varoen.
Vanhojen tekstiilien materiaalina on yleensä joku neljästä luonnonkuidusta: silkki, pellava, puuvilla, villa. Näiden ohella on varhaisia tekokuituja, esimerkiksi silla, joiden kestävyys ja käyttöominaisuudet ovat melko huonoja. Uudemmissa tekstiileissä on myös nykyaikaisia synteettisiä kuituja, joiden ominaisuudet poikkeavat luonnonkuiduista huomattavasti. Myös erilaiset lankojen ja kankaiden viimeistysmenetelmät vaikuttavat tekstiilien ominaisuuksiin.
Konservaattorit mielellään neuvovat ja opastavat esineiden hoitoon ja säilytykseen liittyvissä kysymyksissä.
Esineen ei aina tarvitse olla vanha ollakseen arvokas ja tarvitakseen erityiskäsittelyä. Pieni kysymisen vaiva saattaa säästää monelta murheelta.
"Esineet ovat osa maailman muistia!"
Konservointikeskuksesta saat neuvoja ja ohjeita arvokkaiden ja rakkaiden tekstiilien säilyttämiseen. Konservointikeskus palvelee niin yksityisiä ihmisiä kuin museoita, eri laitoksia ja yhteisöjä. Konservaattorit neuvovat ja opastavat mielellään esineiden hoitoon ja säilytykseen liittyvissä kysymyksissä.
Kysy asiantuntijalta – kysy konservaattorilta!
Huom! Konservointipalvet ovat suljettuina 1.1.-31.7.2025 johtuen lomakaudesta ja museon perusnäyttelyiden uudistustyöstä.
Suomen käsityön museon yhteydessä toimiva Konservointikeskus on valtakunnallisesti toimiva laitos, jonka erikoisalana on
Nostalgiaa ja nykyaikaa, niistä on koko perhettä kiinnostava käsityö tehty. Museon näyttelyt ja tapahtumat vievät sinut aikamatkalle käsityön eri ilmiöihin ja kansallispuvut viestivät entisajan kansan elämästä ja juhlapukeutumisesta. Museossa on perusnäyttelyiden lisäksi esillä useita vaihtuvia näyttelyitä, joten aina on elämyksellistä nähtävää ja koettavaa monesta näkökulmasta.