Voit suodattaa hakutuloksia valitsemalla halumiasi suodattimia vasemmalta.
[ hauras silkki | puhdistus | säilytys | tuhohyönteiset ]
Ikääntyneet tekstiilit eivät enää kestä samanlaista käsittelyä kuin nykyaikaiset käyttötekstiilit, ja jo vaurioituneiden tekstiilien käsittelyssä on oltava hyvin varovainen, sillä rikkinäiset kankaat repeytyvät helposti lisää.
[ tahrat | värinkesto | vesipesu | säilytys ]
Kotiompelijan kannattaa yleensä ainakin yrittää pysäyttää ryijyssä olevien reikien ja repeämien kasvaminen. Sopivan värisellä ompelulangalla voi ommella parsien tai harsien vauriokohtia umpeen, mutta ompeleita ei saa kiristää niin, että ryijykankaan langat katkeavat. Pidemmälle menevät korjaukset on syytä antaa asiantuntijan tehtäväksi, sillä oikein käsiteltynä vaurioitunut esine on yleensä mahdollista pelastaa, mutta väärin korjattu esine voi olla peruuttamattomasti vahingoittunut.
Ryijyn paras ripustuspaikka kotona on mahdollisimman varjoisa seinä, sillä auringonpaiste tai kirkas päivänvalo vahingoittaa lankoja ja haalistaa värejä. Myös loistelamput ja halogeenilamput ovat erittäin haitallisia tekstiileille. Tavallisen hehkulampun valo on kaikkein turvallisinta. Valon aiheuttamat vauriot ovat peruuttamattomia, joten ennaltaehkäisy on parasta hoitoa.
Ryijyn paras säilytysympäristö on tavallisissa kotiolosuhteissa, siinä lämpötilassa ja ilmankosteudessa, jossa talon asukkaatkin viihtyvät. Ullakolla ja kellarissa säilytettävät tekstiilit vaurioituvat vuodenaikojen vaihtelun mukaan joko liian kuumassa tai liian kylmässä ja kosteassa. Homehtumisvaaran lisäksi tekstiileitä uhkaavat tuhohyönteiset, yleisimmin koit ja turkiskuoriaiset, joskus myös isommat tuholaiset kuten hiiret.
Ryijyjä on ripustettu seinälle jopa suoraan kankaan läpi hakatuilla isoilla nauloilla. Hieman tavanomaisempi vanha ripustustapa on kuitenkin ollut tekstiilin yläreunaan ommellut messinkirenkaat. Koko tekstiilin paino on renkaiden varassa, ja kukin rengas kiinnittyy vain yhden tai kahden loimilangan kohdalle, joten yksittäiset langat joutuvat kovalle rasitukselle. Näin on syntynyt vaurio, jossa ryijyn kulmat ja yläreuna on venynyt epätasaiseksi aaltoreunaksi ja renkaiden kohdille on revennyt reiät, jotka suurenevat kunnes koko yläreuna repeää irti.
[ imurointi | tuuletus | pesu | erityistapauksia ]
Tavallisessa puhtaassa huoneilmassa ryijy säilyy pitkään puhtaana, joten tekstiilin vuosihuolloksi riittää säännöllinen, mutta kevyt pintapuhdistus imuroimalla. Voimakkaampia puhdistusmenetelmiä, yleensä vesipesua, tarvitaan harvakseltaan, esimerkiksi 10 - 20 vuoden välein, jos vielä silloinkaan.
Konservaattorit mielellään neuvovat ja opastavat esineiden hoitoon ja säilytykseen liittyvissä kysymyksissä.
Esineen ei aina tarvitse olla vanha ollakseen arvokas ja tarvitakseen erityiskäsittelyä. Pieni kysymisen vaiva saattaa säästää monelta murheelta.
Tekstiilikonservaattori on tekstiilimateriaalien asiantuntija, joka toimii työssään erilaisten tekstiilien, kuten ryijyjen, pukujen, kirkkotekstiilien, lippujen, pitsien ja etnografisten tekstiilien säilyttämiseksi. Tekstiilikonservaattorin työssä yhdistyy silmän ja käden koordinaatio sekä työn esteettinen lopputulos.
Ennen vesipesua värien irtoaminen tutkitaan vedellä ja pesuliuoksella. Vanhojen tekstiilien väriaineet voivat olla yllätyksellisiä. Myös tekstiilin ja pesuveden pH-arvolla eli happamuudella tai emäksisyydellä saattaa olla vaikutusta tekstiilin värien pesunkestoon.
Tekstiileitä ei tulisi säilyttää likaisina. Tahrat on helpointa poistaa heti tuoreeltaan, kun vielä tiedetään, mikä aine tahran on aiheuttanut. Erilaisille tahroille on niihin parhaiten tepsivät aineet ja menetelmät, joista kerrotaan mm. kodinhoito-oppaissa. Tahranpoistoaineita käytettäessä on huolehdittava hyvästä tuuletuksesta ja aineita on käytettävä huolellisesti ja varoen.
Vanhojen tekstiilien materiaalina on yleensä joku neljästä luonnonkuidusta: silkki, pellava, puuvilla, villa. Näiden ohella on varhaisia tekokuituja, esimerkiksi silla, joiden kestävyys ja käyttöominaisuudet ovat melko huonoja. Uudemmissa tekstiileissä on myös nykyaikaisia synteettisiä kuituja, joiden ominaisuudet poikkeavat luonnonkuiduista huomattavasti. Myös erilaiset lankojen ja kankaiden viimeistysmenetelmät vaikuttavat tekstiilien ominaisuuksiin.
Konservaattorit mielellään neuvovat ja opastavat esineiden hoitoon ja säilytykseen liittyvissä kysymyksissä.
Esineen ei aina tarvitse olla vanha ollakseen arvokas ja tarvitakseen erityiskäsittelyä. Pieni kysymisen vaiva saattaa säästää monelta murheelta.
