Kaunis ja värikkääseen Sääksmäen naisen kansallispukuun pukeutunut Paula-tyttö on tarjoillut ehtymättömästä pannustaan aina vain sataprosenttisesti oikeaa, ihanasti tuoksuvaa Pauligin kahvia ja hymyillyt väsymättömän ystävällisesti meidän kaikkien suomalaisten sydämiin jo vuosikymmenten ajan. Näyttelyssä kurkistetaan Pauligin Paulan historiaan ja nykypäivään.

Kansallispuvut, kuten muutkin vaatteet, säilyvät parhaiten normaaleissa asuinhuoneolosuhteissa, ei siis mielellään kellarissa, ullakolla tai aitassa, sillä näissä tiloissa on aina tuhohyönteisten, homehtumisen ja muun vaurioitumisen vaara kaikkein suurin.

Muinaispuku perustuu esihistoriallisen ajan hautalöytöihin

Muinaispuvut perustuvat arkeologisissa kaivauksissa löytyneisiin esihistoriallisen ajan lopun tekstiilien jäänteisiin. Pakanalliseen tapaan kuului haudata vainajat juhlapuvuissaan. Naisten pukujen koristeena oli usein runsaasti pronssispiraaleja ja muita koruja, joista liuenneet kuparisuolat ovat säilyttäneet pukujen kankaiden osia. Näiden fragmenttien perusteella tutkijat ovat pystyneet selvittämään pukujen rakenteen, kankaiden lankatiheydet ja paljon muuta.

Suomen kansallispukukeskuksella on kaksi erillistä kokoelmaa, joiden kartunta tapahtuu eri periaatteiden mukaisesti.

Kansallispukuaiheinen kokoelma

Perustamisestaan lähtien Suomen kansallispukukeskus ryhtyi kokoamaan omaa karttuvaa kokoelmaansa. Kokoelmaan kerättiin sekä eri-ikäisiä kansallispukuja, että kaikkea muuta esineistöä, joka liittyi jollain tavoin kansallispukuihin esim. kansallispukuisia nukkeja, kansallispukuaiheisia tulitikkulaatikoita. Kokoelma karttuu lähes ainoastaan lahjoitusten avulla.