Mikä on käsityötä?

Käsityöllä on perinteisesti tarkoitettu käsin tehtyjä esineitä. Nykyään käsityössä ei kuitenkaan painoteta tarkkaa valmistusmetodia, vaan oleellisempaa on tuotteiden erilaistaminen ja tekijän luova panos. Käsityö on yhä enemmän inhimillistä tuotteiden muotoilua ja niiden valmistusta muuttuviin yksilöllisiin tarpeisiin. Se on myös toimintaa, jonka tuloksena ei välttämättä synny konkreettista tuotetta vaan esimerkiksi uusi kokemus tai jonkin asian oppiminen (Marketta Luutonen, 2003).

Käsityön käsitteeseen sisällytetään nykykäsityksessä elämys ja inspiraatio. 

Sanaan käsityö kätkeytyy monia merkityksiä. Pirkko Anttilan mukaan meille suomalaisille käsityö tarkoittaa arkikielessä sekä käden avulla tehtävää työtä, että sen tuotetta, produktia. (Anttila 1993b, 9–14.) Huovinen 2006. Anttila (1992, 36) luonnehtii käsityötä prosessiksi, jossa ihminen, talous, teknologia ja ympäristö ovat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Prosessin lopputulosta hän kutsuu produktiksi eli tuotokseksi, joka voi olla fyysinen esine tai immateriaalinen tuotos kuten oppimisen ilo tai muu elämys (Anttila 1992; Luutonen 2002, 72).

Selkeä rajanveto käsityön ja muun käsillä tehtävän työn välille on vaikeaa, sillä ihminen käyttää käsiään lukuisilla eri tavoilla. MOT Sanakirjaston mukaan käsityö tarkoittaa käsin tai käsityökaluin suoritettavaa työtä, käsin tehtyä tuotetta sekä koulun oppiainetta.

Suojanen (1992, 13) määrittelee käsityön:
1) käsin tai käsin ohjatun koneen avulla valmistetuksi tuotteeksi,
2) tällaisen tuotteen suunnittelu- ja valmistusprosessiksi ja
3) erilaisiksi luonnoksiksi, kokeiluiksi ja prototyypeiksi, joita syntyy käsityön suunnittelu- ja valmistusprosessissa.

Materiaalisuus ja immateriaalisuus liittyvät myös käsityötuotteen luomisprosessiin. Käsien kautta syntyy fyysinen tuntuma muokattavaan materiaaliin, mutta käsityöhön tarvitaan lisäksi immateriaalisia elementtejä, kuten tekijän taidot ja käsityön idea. (Kouhia & Laamanen 2014, 11.) 

Käsityö ihmisyyden tunnuspiirteenä

Kojonkoski-Rännäli (1995) pitää käsityötä työnä ja taitona ihmisyyden keskeisenä tunnuspiirteenä. Kädet ottavat luonnosta materiaalia ja työstävät sitä tarkoituksenmukaisesti. Valmiissa työssä tekijän aikomus on konkretisoitunut tuotteeksi, joka paljastaa tekijänsä suunnitelman ja taidot.

Käsityössä ihmisen toiminta kohdistuu luontoon ja siten ihmisen oman olemassaolon ehtoihin. Kojonkoski-Rännäli (1998b, 52–54) määrittelee käsityön myös tuottamistoiminnaksi, jossa materiaalin kosketeltavuus ja käsityöntekijän viisauden ja taitojen kehittyminen ovat olennaisia.