Untie - Pukuja kravateista 7.8.–29.9.2018

Näytönpaikka

Suomen käsityön museon Näytöpaikan näyttelyitä voi ihailla ympäri vuorokauden osoitteessa Kilpisenkatu 12, Jyväskylä. 

Lisätietoja

Jonna Heikkinen, vaatetusompelija, vihreekala [at] gmail.com, p. 040 528 3312

Raija Manninen, museolehtori, Suomen käsityön museo
p. 014 26 64376
p. 040 502 2887
raija.manninen [at]jkl.fi

Untie – Pukuja kravateista 
Vaatetusompelija Jonna Heikkinen
Näyttely Suomen käsityön museon Näytönpaikassa 7.8.–29.9.2018

Kierrätysmateriaalit ovat olleet lähellä vaatetusompelija Jonna Heikkisen sydäntä aina. Vihree kala -vaatemerkkinsä puitteissa hän on keskittynyt vanhojen farkkujen uusiokäyttöön, ja myös kaikki teatteripuvustukset ovat valmistuneet lähes kokonaan kierrätysmateriaaleista.

Kierrätysmateriaalit ovat olleet lähellä vaatetusompelija Jonna Heikkisen sydäntä aina. Vihree kala -vaatemerkkinsä puitteissa hän on keskittynyt vanhojen farkkujen uusiokäyttöön, ja myös kaikki teatteripuvustukset ovat valmistuneet lähes kokonaan kierrätysmateriaaleista. Käytetyistä solmioista valmistetut puvut muodostavat Heikkisen tähän asti kunnianhimoisimman sarjan.

Heikkinen aloitti ensimmäisen kravattipuvun ompelun syksyllä 2016, ja jo keväällä 2017 hänelle tarjoutui mahdollisuus saada se Tampereen Ylioppilasteatterin lavalle Kielipiteitä-esitykseen. Näytelmän pukusuunnitteluun Heikkinen sai vapaat kädet, ja lopulta pukuja solmioista valmistui esitykseen seitsemän kappaletta hattuineen.

Halusin kokeilla jotain täysin uutta. Muotoilu ja käsinompelu ovat olleet minulle vieraita ja halusin ottaa haasteen vastaan. Näyttelyä varten täydensin sarjaa kahdella puvulla, Jonna Heikkinen kertoo.

Puvuissa haute couturen tiukat ideaalit kohtaavat teatteripuvustuksen käytännön. Esityksen varsin fyysinen näyttelijäntyö vaati asuilta sekä catwalk-mallistosta poikkeavaa peittävyyttä että joustoa ja tilaa vapaalle liikkeelle. Siksi asuissa on vuorikankaat, joita haute couture ei tavallisesti salli. Puvut on kuitenkin ommeltu pääasiassa käsin. Kokeileva ote läpäisi koko puvustuksen. Massiivisten solmiopukujen lisäksi näyttelijöillä oli yllään solmioista ommellut päähineet ja peruukit, joiden avulla näyttelijä ikään kuin kadotettiin puvun sisälle. Kolmiulotteiset pinnat ja solmioiden yksityiskohdat luovat puvustuksesta ihmiskehon ylle muotoiltua tekstiilitaidetta.

Kaikki puvut vuorikankaita lukuun ottamatta on valmistettu käytetyistä solmioista. Solmiot, joita pukuihin on käytetty yhteensä noin 400 kappaletta, on hankittu pääasiassa tekstiilikierrätyspaja Nextiilistä. Yhtä pukua kohden solmioita kului 40–70, hattuihin 3–7 kuhunkin. Inspiraatio pukuihin on ammennettu näyttelijöiden kehoista ja solmioiden muodoista. Näyttelyä varten Heikkinen täydensi sarjaa vielä kahdella uudella fantasiasta inspiroituneella asulla sekä päähineellä. Näyttelyn toteutumista on tukenut Basso Median Nost€.

Näissä puvuissa kohtaavat näyttävä tekstiilitaide sekä fyysisen teatterin käytännöllisyys. Vaikka puvut ovat näyttäviä, niissä on tilaa vapaalle liikkeelle. Kaikki kravatit saatiin Nextiili-pajasta. Apukäsinäni tässä projektissa toimivat Iina Torhola ja Anna Lyra, kertoo Heikkinen. 

Lisätietoja

Jonna Heikkinen, vaatetusompelija, vihreekala [at] gmail.com, p. 040 528 3312

Raija Manninen, museolehtori, Suomen käsityön museo
p. 014 26 64376
p. 040 502 2887
raija.manninen [at]jkl.fi