Kastepuvun hoito ja säilytys

Kastepuvun pesu | pakkaus ja säilytys | suvun perintöaarre ]

Pesu jokaisen käyttökerran jälkeen

Käytön jälkeen, vaikka tuntuu ettei kastepuvussa ole mitään likaa, puku on syytä kevyesti pestä, sillä pieniä tahroja on yleensä kuitenkin tullut (sylkeä, maitoa, ihon rasvaa yms.). Tahrat ovat tuoreeltaan vielä näkymättömiä, mutta jo vuodessa ne saattavat aiheuttaa pysyvää kemiallista tahrautumista, ts. värimuutoksen kankaaseen. Tällaisia tahroja on jo huomattavasti vaikeampi saada puhdistettua pois.

Silkkinauhojen pesu

Värilliset silkkinauhat ja –rusetit irrotetaan ennen pesua ja pestään varovasti erikseen, sillä pesussa ne saattavat aiheuttaa väritahroja pukukankaaseen. Yleensä nauhat saa helposti irti, sillä ne on joko pujotettu jonkinlaiseen nauhakujaan tai nauharuusuke on ommeltu kiinni kankaaseen muutamalla pistolla, jotka saa varovasti ratkottua auki.

Nauhat pestään kevyesti huljutellen pesuainevedessä, huuhdellaan ja nostetaan vettä valuvina kuivumaan tason päälle. Nauhat kannattaa oikaista varovasti esimerkiksi sileän, vettä kestävän pöytäpinnan päälle. Veden voi imeä pois vaikka pyyheliinalla. Näin nauhat kuivuvat nopeasti ja täysin sileiksi. Silitysrautaa ei kannata käyttää vanhojen silkkinauhojen tai hieman uudempienkaan synteettisten nauhojen oikaisuun, sillä silitysraudan lämpötila vaurioittaa nauhamateriaalia helposti. Jos nauhoissa on ruusuke, se muotoillaan sormin oikoen, asetellaan kauniisti ja nauhalenkkien sisään pujotetaan esim. rullattua talouspaperia niin, että ruusuke kuivuu kauniiksi.

Kastepuvun pesu

Kastepuku pestään hellävaraisessa hienopesussa käsin varovasti puristelemalla, ei hankaamalla. Käytössä olisi hyvä olla mahdollisimman iso pesuallas, jossa kangas ei mene paljon ryppyyn. Pesuaineena voi käyttää Mini Risk -käsitiskiainetta, joka on helposti liukeneva ja vähän vaahtoava, joten se on helppo huuhdella pois eikä kankaaseen jää pesuainejäämiä. Kankaaseen ei myöskään jää pesuaineen lisäaineita, jotka olisivat hajusteita, optisia kirkasteita ja valkaisuaineita. Ne nimittäin näkyisivät jo noin vuoden kuluttua siten, että kangas alkaisi muuttua kellertävän tahraiseksi ta joskus myös osittain vaaleanpunaiseksi. Marseille-saippua (hajusteeton) on myös hyvä; siitä tehdään ensin liuos pesuveteen, saippuaa ei kannata hangata suoraan kankaaseen – paitsi selviin tahrakohtiin, jos tahrat eivät näytä muuten irtoavan. Hyvin kovakouraista tahranpoistokäsittelyä on kuitenkin vältettävä, ettei ikääntynyt kangas mene rikki. Vanhat tahrat saattavat olla jo niin pinttyneitä, että niiden aiheuttama väritahra on pysyvä.

Kun vaate on pesty ja huuhdeltu, se nostetaan vääntämättä ja rutistelematta vettä valuvana kuivumaan pyyhkeiden päälle ja levitetään käsin oikoen varovasti mahdollisimman suoraksi. Annetaan kuivua itsekseen, mahdollisesti alle voi vielä vaihtaa kuivemman pyyhkeen.

Jos kirjontakohdat tai pitsit haluaa oikaista, on se tehtävä silloin, kun vaate on märkä. Vaatteen sisään voi pujottaa oiottavien kohtien alle esim. sopivasti muotoillun, muovilla peitetyn ohuen styroksilevyn, johon pitsit tai kirjonnat kiinnitetään varovasti nuppineuloilla pingottaen. Tällä tavalla pitsimäiset ja muut kirjotut koristeet saa oiottua muotoonsa erittäin kauniisti, paljon paremmin kuin silittämällä on edes mahdollista.
Pesun jälkeen kastepukua ei silitetä, vaan se vain pakataan odottamaan seuraavaa käyttöä. Silitys olisi hyödytön ja päinvastoin rasittaisi kangasta tarpeettomasti (kuumakäsittelyt aiheuttavat aina fysikaalista ja kemiallista vaurioitumista, jotka haurastuttavat kangasta).

Ennen seuraavaa käyttöä saattaa olla mahdollista, että kangas on jo hieman kellastunut tai se on muuten tunkkaisen oloinen, jolloin se pestään uudestaan ja tämän pesun jälkeen sitten ehkä myös silitetään käyttöä varten (huom! huolellisen oikomisen jälkeen kangas voi olla aivan riittävän sileä ilman silitystä). Ja käytön jälkeen taas pestään puhtaaksi säilytystä varten, mutta ei silitetä.

Pakkaus ja säilytys

Säilytyspaikan tulisi olla tavallisissa huoneolosuhteissa, ei siis ullakolla tai kellarissa, sillä ilmankosteus ja lämpötila eivät saisi vaihdella rajusti. Ullakolla ja kellarissa säilytettävät tekstiilit vaurioituvat vuodenaikojen vaihtelun mukaan joko liian kuumassa tai liian kylmässä ja kosteassa. Homehtumisvaaran lisäksi tekstiileitä uhkaavat tuhohyönteiset, joskus myös isommat tuholaiset kuten hiiret. Jos kastepuvun materiaali on silkkiä tai villaa, jotka ovat proteiinikuituja, on kastepuku koiden ja turkiskuoriaisten herkkua.

Pitkään käyttämättöminä säilytetyt kankaat yleensä kellastuvat ainakin hieman. Se johtuu mahdollisten pesuainejäämien lisäksi mm. ilmansaasteiden vaikutuksesta, joten sitä vastaan voi tekstiilin suojata vain pakkaamalla sen hyvälaatuiseen, neutraalista materiaalista valmistettuun laatikkoon. Myös valo kellastuttaa, haalistaa ja haurastuttaa kangasta, mutta siihenkin auttaa pakkaus.

Nauhat voidaan joko säilyttää irrallaan (jos varmasti muistetaan, miten ne oli kiinnitetty) tai kiinnittää aina pesun jälkeen takaisin pukuun, mutta tällöin ne joudutaan taas irrottamaan ennen seuraavaa pesua.

Säilytys ripustettuna

Jos kastepuvun haluaa säilyttää ripustettuna, on sille valmistettava hartiamittaan sopiva ripustin, joka pienennetään puuripustimesta sahaamalla, jollei ole saanut ostettua riittävän pientä lasten vaateripustinta. Ripustin on kuitenkin vielä pehmustettava vaatteelle sopivan muotoiseksi: ripustin päällystetään dacronvanulla, jonka päälle ommellaan suojakangas joko valkoisesta puuvillatrikoosta tai ohuesta valkoisesta puuvillakankaasta. Jos vaatteen helma on kovin painava, ei tämä säilytys ole paras mahdollinen, sillä vaatteen koko paino on pitkän aikaa hentojen hartiasaumojen ja vaatteen yläosan varassa. Pesuloiden rautalankaripustimet ovat pahimmat mahdolliset vanhan vaatteen pitkäaikaiseen säilytykseen!

Ripustussäilytystä varten tarvitaan myös pukupussi, joka tehdään valkoisesta tai valkaisemattomasta puuvillakankaasta, esim. lakanakankaasta. Vanha lakana käy hyvin. Uusi kangas on ensin pestävä ja kutistettava, jotta siitä saadaan tehtaan jäljiltä pois erilaiset kemialliset aineet: ensimmäinen konepesu 90° + pesuaine, toinen pesu 60° ilman pesuainetta. Pesuaineeksi kannattaa valita allergisille tarkoitettuja aineita, joissa on vähemmän tai ei ollenkaan hajusteita, optisia kirkasteita ja valkaisuaineita, sillä nämä saattavat olla säilytettävälle tekstiilille haitallisia. Valkaisematon lakanakangas kutistuu 8-15 cm/metri, joten kutistuminen on otettava huomioon kangasta ostettaessa.

Pukupussista ommellaan riittävän väljä sekä pituus- että leveyssuunnassa niin, että vaate ei rypisty pussin sisällä. Kangassuojan päälle voi vielä pujottaa muovikääreen, jos se tuntuu tarpeelliselta. Muovinen pukupussi on sopivaa materiaalia. Muoviin suljettaessa tekstiili ei saa olla kostea, sillä muovin sisällä on homehtumisvaara. Muovi on sähköistä materiaalia, joka kerää itseensä pölyä, joten muovikääreet on tarvittaessa vaihdettava uusiin.

Säilytys laatikossa

Suositeltavinta on säilyttää puku laatikossa. Laatikoita voi tilata yksittäin ja mittojen mukaan valmistettuna. Laatikkovalmistajat löytyvät internetistä ja Keltaisilta sivuilta. Laatikon materiaaliksi kannattaa valita ns. museopahvi, joka on neutraalimpaa kuin tavalliset pahvit.

Vaate pakataan laatikkoon mahdollisimman suoraksi ja sileäksi. Pakolliset taitteet ja laskokset on hyvä pehmustaa huolellisesti jollain neutraalilla ja pehmeällä materiaalilla. Suoja- ja pehmustemateriaalina voi käyttää esim. puhdasta, pehmeätä puuvillakangasta. Museoissa käytettyä hapotonta silkkipaperia myydään vain noin kymmenen kilon pakkauksissa, joten kangas on kotikäyttöön parempi vaihtoehto. Sanomalehtipaperi on hapanta ja tahrivaa, eikä sitä tulisi käyttää minkään vanhan esineen kääreenä (vaikka joissain vanhoissa kodinhoito-ohjeissa niin saatetaan suositella).

Suvun perintöaarteesta kannattaa pitää huolta

Suvussa perintönä siirtyvästä kastepuvusta kannattaa koota kaikki vielä muistissa tai muuten saatavissa olevat tiedot yhteen paikkaan. Valokuvista selviää parhaiten, mikä on ollut puvun alkuperäinen ulkonäkö, milloin on ehkä tehty muutoksia, onko vaatemuoti vaikuttanut puvun ulkonäköön. Ketkä kaikki ovat tulleet kastetuiksi tässä kastemekossa? Kaikkien näiden tietojen lisäksi kannattaa laittaa samaan helposti löydettävään paikkaan puvun lähelle myös puvusta saatavissa olevat materiaalitiedot sekä puvun hoito- ja käyttöohjeet.

Jos vanha puku tuntuu jo kovin hauraalta ja kankaaseen on ehkä jo tullut reikiäkin, kannattaa pukua näyttää konservaattorille, joka pystyy arvioimaan puvun kunnon.
Pienet reiät ja auenneet saumat voivat olla vielä helposti korjattavissa, mutta jossain vaiheessa vanhan puvun tekstiilimateriaali on sitten haurastunut jo niin pitkälle, että puvun käyttö ja puhdistus aiheuttavat repeämisvaaran. Tällöin vanha puku huolletaan hyvään säilytyskuntoon ja suku teettää uuden kastepuvun.