Mitä luonto merkitsee käsillä tekijöille ja taiteilijoille? Mikä on yhteisöllisyyden ja vapaaehtoistyön rooli? Luonnosta käsin -seminaarissa pureudutaan taiteilijoiden ja käsin tekijöiden luontosuhteeseen sekä käsityön merkitykseen niin tekijälleen kuin osana vapaaehtoistyötä.

Seminaarin paikka

Luonnosta käsin -seminaari
la 12.10.2019 klo 10.00–16.30
Kansallismuseo, Mannerheimintie 34, Helsinki

Ilmoittautuminen ja osallistumismaksu

Seminaarin ilmoittaudutaan verkossa 30.9.2019 mennessä: www.lyyti.in/luonnostakasin_seminaari.
Osallistumismaksu 60€, opiskelijahinta 35€. Hinta sisältää lounaan ja kahvit. 

Lisätietoja 

Raija Manninen, Suomen käsityön museo, museolehtori, p. 040 502 2887, raija.manninen [at] jyvaskyla.fi 
Seija Hahl, Suomen käsityön museo, amanuenssi, p. 050 311 8886, seija.hahl [at] jyvaskyla.fi, www.craftmuseum.fi
Leena Marsio, Museovirasto, erikoisasiantuntija, p. 029 533 6017,  leena.marsio [at] museovirasto.fi, www.museovirasto.fi
Kikka Jelisejeff, Taitoliitto, kehittämispäällikkö, p. 040 7523 662, kikka.jelisejeff [at] taito.fi, www.taito.fi

Taitoliiton, Suomen käsityön museon ja Museoviraston yhteisessä ponnistuksessa on luennoitsijoina hieno kirjo tutkijoita, taiteilijoita ja käsityöläisiä, jotka kertovat aiheesta omalta kannaltaan. Luentojen välissä eläydytään Taitoliiton ja Suomen käsityön museon keräämiin Minä ja käsityö -tarinoihin näyttelijä Johanna Kokon kanssa. Maksullinen seminaari järjestetään Kansallismuseossa la 12.10.2019 klo 10.00–16.30. 

Seminaarin aihe punoutuu osaksi aineetonta elävää kulttuuriperintöä, jonka merkitys ja näkyvyys on viime vuosina kasvanut huimasti. Käsityöperintö, sukupolvelta siirtyvä tietototaito ja uudistaminen ovat aineettoman kulttuuriperinnön ydintä. Luonnosta käsin -seminaarissa sukelletaan käsillä tekemiseen, taiteilijuuteen ja yhteisöllisyyteen osana aineetonta kulttuuriperintöä. Seminaarin eri alojen asiantuntijat pohtivat puheenvuoroissaan ilmastonmuutosta, luonnon vaikuttavuutta, onnistumisen tunteita ja yhteisöllisyyttä käsillä tekemisen ja taiteen kautta. Kuinka paljon käsillä tekeminen näyttäytyy tekijänsä persoonallisuuden toteutumana ja ihmissuhteiden rakentajana?

Helsingin Sanomien toimittaja Jussi Konttisen esityksessä sukelletaan suomalaisen perheen ihmeelliseen vuoteen ikiroudan maassa ja pohditaan luonnon herkkyyttä Siperiassa. Taitaja Tuula-Maija Magga-Hettan puheenvuorossa liikutaan samassa tunnelmassa, kun hän kertoo elämästään saamelaisessa vuodenkierrossa. Luonto kiinnostaa myös kuvanveistäjä ja biologi Ville Heimalaa, jonka puheenvuorossa punotaan yhteyksiä ympäröivän luonnon ja taiteen kehittymisen välillä osana kulttuuria. Värikkään ja runsaan uran tehneen tekstiilitaiteilija Sirkka Könösen omaa maailmaa ja yhteyttä luontoon ja kuluttamiseen avaa Suomen käsityön museon amanuenssi Seija Hahl, jonka esityksestä on hyvä jatkaa pohtimaan käsityön merkitystä itsetunnon kehittymisessä ja ylläpitämisessä yhdessä käsityötieteen professori Sinikka Pölläsen kanssa. Kansalaisareenan toiminnanjohtaja Leo Stranius käy puheenvuorossaan läpi vapaaehtoistoimintaa ja sen tulevaisuuden näkymiä Suomessa, case-esimerkkinä tästä kuullaan lohtuhuiveista. Seminaari päätetään valokuvaaja Katja Hagelstamin pohdintoihin esineiden aitouden ja niiden valmistamisen taidon arvostuksen nousua esinetulvan ja kuluttamisen pienentyessä tulevaisuudessa. 

Seminaarin järjestävät Taitoliitto, Suomen käsityön museo ja Museovirasto. Seminaarin ilmoittaudutaan verkossa 30.9.2019 mennessä: www.lyyti.in/luonnostakasin_seminaari. Osallistumismaksu 60€, opiskelijahinta 35€. Hinta sisältää lounaan ja kahvit. 

Seminaarin ohjelma

10.00–10.15 Avauspuhe, Eija Liukkonen, Museovirasto
10.15–11.00 Siperia opettaa, toimittaja Jussi Konttinen
11.00–11.40 Elämäni saamelaisessa vuodenkierrossa, taitaja Tuula-Maija Magga-Hetta
11.45–12.45 Lounastauko
12.45–13.05 Kuvanveistäjä ja biologi Ville Heimalan luonto
13.05–13.25 Sirkan oma satumaailma – tekstiilitaiteilija Sirkka Könösen tuotannon ulottuvuuksia, Seija Hahl, Suomen käsityön museo
13.30–14.10 Käsin tekemisen merkitys tekijälleen, käsityötieteen professori Sinikka Pöllänen
14.15–14.45 Kahvitauko
14.45–15.15 Vapaaehtoistyöstä hyvinvointia – Vapaaehtoistoiminnan tila ja tulevaisuus Suomessa, Leo Stranius, Kansalaisareena
15.15–15.30 Case: Lohtuhuivit, Minnamaria Tammisalo
15.30–16.15 Tulevaisuuden esineympäristö, Katja Hagelstam
16.15–16.30 Loppusanat

Seminaariohjelmiston muutokset pidätetään. 

 

Seminaarin puhujat ja aiheet

Helsingin Sanomien toimittaja Jussi Konttinen muutti perheineen Siperian kylmimmälle alueelle Jakutiaan. Talvella pakkanen paukkui 50 asteessa ja perhe sulatti vettä jäälohkareista. Lapset kävivät siperialaista kyläkoulua ja munniharppupainotteista päiväkotia. Nyt Konttinen on julkaissut kokemuksistaan kirjan Siperia – suomalaisen perheen ihmeellinen vuosi ikiroudan maassa. Se käsittelee elämää Töhtyrin jakuuttikylässä, mutta myös Siperian taloutta, politiikkaa ja kulttuuria, valtavaa erämaata, suunnattomia luonnonrikkauksia, arktisen alueen herkkää luontoa ja ilmastonmuutosta. 

Kuvanveistäjä ja biologi Ville Heimalalle luonto on aina ollut hyvin tärkeä ja se näkyy vahvana hänen teoksissaan. Häntä kiinnostaa ympäröivän luonnon vaikutus taiteen kehittymiseen osana kulttuuria. Tähän vaikuttanee Heimalan maisterin tutkinto biologian saralla. Erityisen kiinnostavia ovat luonnon aiheuttavat tuntemukset ihmisissä ja miten ne ilmenevät heidän tekemässään taiteessa. Alkuperäisimmillään tämä on nähtävissä luonnonkansojen parissa. 

Käsityötieteen professori Sinikka Pölläselle käsityö voi merkitä rentoutumista, arjen leppoistamista tai kulutuksen vähentämistä, jokapäiväisen elämän onnellisuuspolitiikkaa. Käsin tehty tuote palkitsee, mutta sitä voidaan pitää myös tekijänsä persoonallisuuden toteutumana ja ihmissuhteiden rakentajana. Käsityöllä on merkitystä itsetunnon kehittymisessä ja ylläpitämisessä elämänkulun aikana. Merkityksellinen tekeminen lisää tarkoituksellisuuden tunnetta, toiveikkuutta ja positiivista mielialaa. Käsityöllä on siten monia suoria sekä välillisiä hyvinvointia lisääviä terapeuttisia merkityksiä.

Duojar, porotalon emäntä Tuula-Maija Magga-Hetta Vuotsosta kertoo omasta tiestään saamelaisessa elämäntavassa ja vuodenkierrossa. Tarinoissa poiketaan saamelaiseen kulttuuriin käsityön, luontosuhteen ja perinteisten ajattelutapojen kautta. Pohditaan saamelaisen kulttuuriperinnön ja modernin maailman yhteensovittamista sekä yksittäisen tekijän mahdollisuuksia yhdistää saamelainen perinne nykyaikaan. 

Kansalaisareenan toiminnanjohtaja Leo Stranius käy puheenvuorossaan läpi vapaaehtoistoimintaa ja sen tulevaisuuden näkymiä Suomessa. Kuinka paljon Suomessa tehdään vapaaehtoistoimintaa ja ketkä sitä tekevät? Siirtyykö vapaaehtoistoiminta verkkoon ja mitä tapahtuu ihmisten sitoutumiselle tulevaisuudessa? Mikä on onnistumisen resepti muuttuvan maailman keskellä? Stranius on työskennellyt aiemmin muun muassa Luonto-Liiton ja Suomen luonnonsuojeluliiton toiminnanjohtajana sekä tietoliikennealalla ympäristö- ja toimitusketjupäällikkönä.

Valokuvaaja Katja Hagelstamin puheenvuorossa pohditaan tulevaisuuden esineympäristöä. Kuluttaminen on vähentynyt ja vähenee tulevaisuudessakin, joten tulevaisuudessa meitä ympäröivien esineiden aidot materiaalit, niiden uniikki henki ja merkitys korostuu entisestään. Tulevaisuudessa annetaan entistä suurempi arvo esineen hengelle ja niille kädentaidoille, joita esineen valmistaminen tai taiteen luominen vaatii. Hagelstam ylläpitää Muotoilun valtionpalkinnon vuonna 2017 ja Vuoden Designteko palkinnon vuonna 2015 voittanutta Galleria ja konseptikauppa Lokalia Helsingissä. 

Suomen käsityön museon amanuenssi Seija Hahl avaa edesmenneen tekstiilitaiteilija Sirkka Könösen omaa maailmaa. Vuosi vuodelta kuluttamisen pehmeä kritisointi oli osa Könösen taiteellista tuotantoa. Könönen painotti tekstiilisuunnittelussaan vastuullisuutta ja ekologisuutta, jonka vastapainona hän toteutti koreita kakkuja ylijäämämateriaaleista. Könösen neuleiden eläimet seikkailevat ihanteellisessa, omaan värimaailmaan luodussa, luonnossa, metsä- tai järvimaisemassa. Könöselle vastuullinen tuotanto sisälsi myös muiden työllistämisen, ja neuleita toteuttivat Sirkan luottoneulojat eri puolilla Suomea. 

Tamperelainen pappi Minnamaria Tammisalo tuli luoneeksi lämpöisen someilmiön ojentaessaan lohtuhuivin surevan lesken hartioille. Lohtuhuivien ympärille on rakentunut uudenlaista yhteisöllisyyttä, jossa yhdistyy niin lämmin ja lohduttava Facebook-yhteisö kuin huivien lempeä toimittaminen tilanteisiin, joissa lohdutusta kipeästi tarvitaan. Lohtuhuiveja tehdään ympäri Suomea ja jopa ulkomailla asuvien suomalaisten keskuudessa.