Basaarien kätköistä -näyttely Suomen käsityön museossa 9.1.–18.4.2021 esittelee perinnetekstiilejä ja -koruja Marokosta Tiibetiin keräilijä Tuomas Sopasen kokoelmista. Paimentolaisuus ja perinteet näyttäytyvät selkeinä näissä käyttötekstiileissä ja koristuksissa. 

Basaarien kätköistä

Näyttely Suomen käsityön museossa 9.1.–18.4.2021

Lisätietoja

Mikko Oikari, intendentti, Suomen käsityön museo, p. 050 553 3880, mikko.oikari [at] jyvaskyla.fi 

Ihminen rakastaa kauneutta ympärillään ja omaa elinympäristöä pyritään kaunistamaan, oli elinolosuhteen millaiset tahansa. Sopasta kiehtoo kelimeissä osittain samat asiat kuin vanhoissa kansanomaisissa ryijyissä. Ne ovat olleet pääosin käyttöesineitä, kuten suomalaiset ryijytkin. ”Kelimien kauneus todistaa, että ihmisissä on hyvin syvällä kauneuden kaipuu ja taju sekä halu tehdä jotakin kaunista elinpiiriinsä. Tämän takia ollaan valmiit tekemään paljon työtä”, kokoelman kerännyt Sopanen kertoo. Liikkuvasta elämäntavastaan tunnetut paimentolaisetkin pyrkivät luomaan ympärilleen viihtyisyyttä ja kauneutta siihen sopivien keinojen avulla. Pitkienkin matkojen kulkeminen eläinlaumojen mukana, vaikutti suuresti siihen, mitä voi kuljettaa mukana. Paimentolaisnaiset kehittivätkin ohuen, monikäyttöisen ja nukattoman mattotyypin, kelimin, jonka kauneudesta ei kuitenkaan tingitty, sillä kelimit ihastuttavat väriloistollaan ja kuvioinneillaan. 

Samanlaisella tekniikalla tehtyjä tekstiilejä on tehty ja tehdään lähes kaikkialla maailmassa, mutta kelimeiksi sanotaan lähinnä islamilaisen kulttuurin vaikutusalueella tehtyjä, nukattomia mattoja tai mattomaisia tekstiilejä.  Kelimejä on kudottu erityisesti Turkissa, Iranissa ja Kaukasuksen valtioissa, mutta myös
Keski-Aasiassa sekä Pohjois-Afrikan arabivaltioissa, erityisesti Marokossa ja Tunisiassa. Myös Romaniassa on kudottu kelimejä, jotka kuitenkin poikkeavat melkoisesti muista. 

Kelimin kudonta ei etene rivi riviltä, kuten perinteinen matonkudonta, vaan tietynväristä kuviota voidaan tehdä monta riviä pujottelemalle samaa lankaa edestakaisin kuvion reunalta toiselle. Suhteellisen harvassa olevat loimilangat ja suurta haarukkaa muistuttavalla työvälineellä tiukkaan iskettävä kude jättävät loimen näkymättömiin, jolloin syntynyt kuvio väreineen pääsee loistamaan. Perustekniikalla tehdyt kelimit ovatkin molemmilta puolilta samanlaisia. Kelimien käyttötarkoitus on ollut vaihteleva ja usein kelimeiksi luetaan myös samanlaisella tekniikalla tehdyt muihin tarkoituksiin suunnitellut tekstiilit, kuten laukut, hevosloimet ja säilytyssäkit. 

Kelimien kuviointi vaihtelee alueittain ja heimoittain. Kullakin heimolla oli sille tyypillinen peruskuviointinsa, mutta jokainen kutoja muunteli sitä omalla tavallaan, joten kahta samanlaista paimentolaiskelimiä ei varmaankaan löydy. Kun kelim oli kamelikuorman peittona, näki jo kaukaa mihin heimoon kulkijat kuuluivat. Kelimien kuviot ovat geometrisia ja useimmiten kolmioista johdettuja, kuten kuusikulmioita tai kahdeksan sakaraisia tähtiä. Monet kuvioista ovat symboleita, joiden tarkoituksena on suojella käyttäjää vaaroilta tai pahalta silmältä, tuoda hänelle onnea, menestystä, sopusointuista avioliittoa tai paljon lapsia. Erityisen kauniita ovat usein rukouskelimit. Näyttelyssä on esillä kelimeitä laajalta alueelta Tiibetistä Marokkoon, joten eri alueiden eroavaisuuksiin on helppo syventyä. 

Sopasen kokoelmiin kuuluu myös huomattava määrä koruja paimentolaisalueilta. Näitä komeita hopeakoruja uskomattomine yksityiskohtineen pääsee myös ihailemaan Basaarien kätköistä -näyttelyssä. Perinteisissä paimentolaiskoruissa näkyy selkeänä tietyn heimon tai alueen erityispiirteet, kuten kelimeissä tai kotimaisissa ryijyissä ja kansallispuvuissa. Yhdessä kelim-mattojen kanssa ne antavat hienon kurkistuksen paimentolaiskulttuureihin Marokosta Tiibetiin. 

Keräilijä Tuomas Sopanen ja kelimit

Tuomas Sopanen on yksi Suomen suurimmista keräilijöistä, jonka kokoelmiin kuuluu mittavat määrät muun muassa ryijyjä ja Dora Jungin tuotantoa. Kelimeistä Sopanen kiinnostui, koska hänen kotonaan oli ollut värikäs, nyt jo yli 100-vuotias, joka kiehtoi pientä Sopasta värikkyydellään. ”Muuten meillä ei ollut voimakkaita värejä sisustuksessa, ja minä olen aina pitänyt väreistä. Uskon itse, että lapsuuden vaikutteet istuvat syvällä mielen sopukoissa ja vaikuttavat pitämisiimme”, Sopanen arvelee. 

Ensimmäisen oman keliminsä Sopanen hankki Lontoosta vuonna 1979 ollessaan väitöskirjaansa tekemässä. Kuvioinniltaan yksinkertainen, mutta väreiltään miellyttävä matto oli arkikäytössä Sopasen kodin lattialla. 

Vanhojen kelimien löytäminen on välillä vaikeaa, sillä usein Sopaselle tarjotaan vain uusia kelimejä. Näin kävi myös Istanbulin suurella basaarilla 1980-luvulla, jolloin Sopanen pitkän etsinnän jälkeen löysi kokoelmaansa numerossaan toisen kelimin. ”Pitkään sain etsiä, ennen kuin yksi kauppias vei minut kaverinsa kauppaan, josta sitten löytyi sellainen kuin pitikin.” Kyseinen elämänpuuta kuvaava rukousmatto on esillä myös Basaarien kätköistä -näyttelyssä. 

Nykyään Sopasen kokoelmaan kuuluu 96 kelimiä tai samalla tekniikalle tehtyä kudonnaista.