Hyppää pääsisältöön

18.10.2021

Suomen kansallispukukeskuksen kokoamassa näyttelyssä loistavat flammuvärjätyt langat ja kankaat suomalaisissa kansallispuvuissa. Raidalliset kansanomaiset kankaat ovat hienoimmillaan, kun osa niiden raidoista on kuvioitu flammulangoilla. Suomen kansallispukukeskuksen näyttelyssä Flammut kansallispuvuissa on esillä mallipukuja, joiden osia on valmistettu flammukankaista. 
Kuva
Mäntyharjun seudun naisen kansallispuvun helmakuviontia. Kuva: Timo Ripatti

Ikat on vanha indonesialais-intialais-etuaasialainen kankaan koristelutapa, joka on meillä Suomessa saanut nimekseen flammuvärjäys, sillä kudotut, ikatvärjätyt langat muodostavat kankaaseen liekkimäisen kuvion. Arabit toivat ikatvärjäyksen Eurooppaan 1000-luvun lopulla, jolloin he perustivat taidekutomoita Espanjaan ja Sisiliaan. Taidekudonnaisten kauppa välitti ikatvärjättyjä silkkikankaita myös Pohjoismaihin.

Flammut kansallispuvuissa -näyttelyssä pyritään tuomaan esiin flammuvärjäyksen monipuolisuutta tekniikkana sekä tietenkin värjäyksen tuomaa uskomatonta väriloistoa suomalaisessa pukuperinteessä. Näyttelyssä on esillä flammutaituruutta esittelevät Mäntyharjun seudun kansallispuku, Vanhan-Korpilahden naisen kansallispuku sekä Haapajärven ja Reisjärven kansallispuku. Pukuja täydentää erilaiset flammukankaiset puvunosat sekä flammukankaan kutomista esittelevä video. 

Ikatvärjäys ja värjätyillä langoilla kudonta on suurta ammattitaitoa vaativaa sitojalle, värjärille ja kutojalle sillä kankaan kuviot muodostuvat vasta värjätyistä kudelangoista kutomalla. Vaihtoehtoisesti voidaan värjätä loimi, mutta suomalaisissa kansallispuvuissa käytetään kudeflammua. Tekniikka mahdollistaa vaikka kuinka monivärisen kuvioinnin, mutta kansanomaisissa flammuissa on aina yhdessä langassa kahta väriä. Värjäyksessä käytettävä lanka voi olla valkoinen tai värillinen. 

Huomattavimman ryhmän flammullisten vaatekappaleiden joukossa muodostavat leveäraitaiset, suuret flammukuvioin kudotut hameet, joita on kudottu etenkin Etelä-Pohjanmaan suomalaispitäjissä. Näissä flammuhameissa värjäyksen avulla muodostuu suuria kuvioita, kuten neliöitä, polvekeraitoja ja lehtikuvioita. Tästä komeimpana esimerkkinä on näyttelyssäkin esillä oleva Peräseinäjoelta talletettu hame, joka kuuluu Etelä-Pohjanmaan ja Peräseinäjoen kansallispukuihin.
Pohjanmaalla ja rannikkoseudulla käytettiin myös tummasävyisiä, kapein valkoisin flammujuovin kudottuja hameita, liivejä ja röijyjä. Tasaisin välimatkoin toistuvat pienet flammut saivat aikaan pilkullisen tai täplällisen vaikutelman. Yleisin flammukuvioinen kangas oli raidallista villakangasta, johon kapeat pilkulliset flammujuovat oli kudottu leveiden raitojen keskelle raidoitusta elävöittämään, kuten esimerkiksi Satakunnan alueella, jossa flammuraitoja on kudottu myös puolipellavaisiin esiliinakankaisiin. Villaisia flammukankaita on kudottu myös muualla Suomessa. 

1800-luvun alkupuolella puuvillakudonnan lisääntyessä kudottiin kapeita flammuraitoja myös puuvillaisiin raidallisiin kankaisiin.

Flammut kansallispuvuissa
Näyttely Suomen käsityön museon Kujalla 22.10.2021–10.4.2022

Suomen käsityön museo
Kauppakatu 25, Jyväskylä
Avoinna ti–su klo 11–18.