Hyppää pääsisältöön

19.4.2022

Vahvan naisen osaamista väläyttelevä Kirsti Rantanen – Tekstiilien avaruus kertoo pioneerin urasta tekstiilitaiteen ennakkoluulottomana uudistajana. Kirsti Rantanen (1930–2020) oli yksi 1900-luvun merkittävimmistä suomalaisista tekstiilitaiteilijoista.
Kuva
Kirsti Rantanen vuonna 1986 ateljeessa Porvoon Hanhilammella. Katosta roikkuvassa loimessa on valmistettavana teos Kannustaa, rohkaista, joka sijoitettiin Kannustaloon, Kannukselle. Kuva: Auvo Lukki. Kuva Auvo Lukki

 

Hänen uransa heijastaa tekstiilitaiteen kentässä tapahtunutta murrosta, joka alkoi Suomessa 1970-luvulla, ja jonka yhtenä tärkeänä alullepanijana Rantanen toimi. Näyttely on esillä Suomen käsityön museossa 14.5.–28.8.2022. 

Tekstiilien avaruus -näyttelyyn on koottu Kirsti Rantasen elämäntyö 1950-luvulta lähtien, mutta pääosassa on Rantasen taiteellinen työskentely 1970-luvulta alkaen, jolloin ryijyjen ja kuvakudosten rinnalle tulivat tilaa haltuun ottavat tekstiiliteokset, joissa muoto ja materiaalien moninaisuus olivat yhtä tärkeitä kuin tekniikka. Mukana on myös vähemmän tunnettua teollista tekstiilisuunnittelua ja mallisuunnittelua käsiteollisuudelle. 

Tekstiilitaide oli jo ennen toista maailmansotaa taideteollisuuden eturintamassa Suomessa, ja sotien jälkeen taidemuoto menestyi vahvan ryijyperinteen uudistajana. Tästä huolimatta ala nähtiin edelleen vähempiarvoisena suhteessa kuvataiteeseen ja kuvanveistoon. Rantasen ura kehittyi 1950–1960-lukujen teollisesta suunnittelijasta 1970-luvun abstraktiksi tekstiilitaiteilijaksi ja 1980-luvun veistoksellisten ja tilan haltuun ottavien installaatioiden tekijäksi. Rantanen kehitti omaa työskentelyään jatkuvasti. Tarinallisuuden ja selkeiden kuva-aiheiden rinnalle tuli abstrakti ulottuvuus, jonka keskiössä olivat viittaukset muinaisuuteen ja historiaan. 

Rantasen tekstiiliveistokset eivät kuitenkaan edusta pelkästään historian jatkumoa tai perinteen uutta tulkintaa. Monet teoksista ovat mittakaavaltaan monumentaalisia. Teokset ovat teknisesti työläitä ja niiden kurinalainen toteutustapa hipoo täydellisyyttä. 1970-luvulla teoksissa näkyy myös yhteiskunnallinen kantaaottavuus. Rantanen ilmaisi huolestumisensa autioituvan maaseudun johdosta. Hän otti kantaa myös tekstiilitaiteen aseman puolesta. Naisvaltaista alaa usein väheksyttiin muiden taiteenalojen tekijöiden keskuudessa. Kirsti Rantanen on työllään osoittanut, että tekstiilitaide on täysin rinnastettavissa muihin visuaalisen taiteen ja nykytaiteen aloihin. Tästä huolimatta Rantanen halusi kutsua itseään nimenomaan tekstiilitaiteilijaksi. 

1980-luvun alusta lähtien veistoksellisuus ja tilallisuus hallitsivat Kirsti Rantasen teoksia. Samaan aikaan Rantanen suunnitteli ja toteutti myös perinteisempiä tekstiiliteoksia kuvakudostekniikalla. Nämä olivat pääasiassa tilausteoksia julkisiin tiloihin. Toteutuksesta vastasi Helmi Vuorelma Oy:n kutoja Aino Käppi ja myöhemmin kutoja Heljä Wiljander yhdessä Kirsti Rantasen kanssa Rantasen ateljeessa Hanhilammella. 

Tekstiilien avaruus -näyttely pohjautuu Designmuseossa Helsingissä 2016–2017 esillä olleeseen kokonaisuuteen, jossa yhteydessä Kirsti Rantanen lahjoitti teoskokoelmansa Designmuseolle. 

Kirsti Rantanen

Kirsti Rantanen (os. Widing) syntyi vuonna 1930 Honkaniemessä, Viipurin maalaiskunnassa. Sodan jälkeen vuonna 1944 Widingin perhe asettui asumaan Hämeenlinnaan, jossa Kirsti Widing kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1949. Opiskeltuaan puoli vuotta Ester Perheentuvan kutomakoulussa hän aloitti opinnot Helsingissä ”Ateneumissa”, jolla nimellä Taideteollista oppilaitosta tuolloin kutsuttiin. Hän valmistui tekstiilitaiteen osastolta vuonna 1952.

Kirsti Rantanen osallistui aktiivisesti ja menestyksekkäästi 1950–1960-luvuilla tekstiilialan suunnittelukilpailuihin, joita järjestivät mm. Suomen Käsityön Ystävät Oy, Neovius Oy ja Helmi Vuorelma Oy. Hän oli merkittävä opettaja monille tekstiilitaiteilijasukupolville vuodesta 1959 lähtien. Hän toimi aluksi tuntiopettajana Taideteollisessa oppilaitoksessa, ja vuodesta 1973 lähtien painokangassuunnittelun lehtorina, tuolloin Taideteolliseksi korkeakouluksi muuttuneessa opinahjossa. 

Kansainväliset kontaktit olivat Rantaselle tärkeitä ja kannustivat häntä kehittämään itsenäistä ilmaisua. Vapaaseen loimeen rakennetuista pujotustöistä ja ontelokudonnaisista tuli Rantasen keskeinen työskentelymenetelmä, jota hän kehitti vuosien ajan. Kolmiulotteiset, tilalliset teokset tulivat hänelle tunnusomaisiksi erityisesti 1970-luvun lopulta lähtien.

Vuonna 1983 Kirsti Rantaselle myönnettiin 5-vuotinen taiteilijaprofessuuri, jonka myötä hän jättäytyi vapaaksi taiteilijaksi. Kirsti Rantanen muutti Porvoon Hanhilammelle, jossa hän saattoi keskittyä taiteelliseen työskentelyyn. Työn tuloksia nähtiin vuonna 1987 Amos Andersonin taidemuseossa Helsingissä järjestetyssä yksityisnäyttelyssä Virta virtaa. Hanhilammen ateljeessa syntyivät kaikki Rantasen monumentaaliset teokset vuosina 1984–1993.

Kirsti Rantasella oli yksityisnäyttely Virta Virtaa Amos Andersonin taidemuseossa vuonna 1987, jota seurasivat näyttelyt Köysi tikkailla Porvoon Vanhassa kappalaisen talossa sekä näyttely Eld och lågor  Kulturhusetissa Tukholmassa, molemmat 1989. Tukholman jälkeen vuorossa oli oma näyttely Mot marken Trondheimissa, Norjassa. Galleria Nuovossa, Lahdessa oli järjestetty useita Rantasen yksityisnäyttelyjä vuosien 1980 ja 2000 välillä. Hattulan Juteinitalossa avattiin vuonna 1991 kulttuurikeskus, jonka avajaisnäyttelynä oli Kirsti Rantasen näyttely Halki kiven. 

Näyttelysarja huipentui vuonna 1992 Lontooseen, The Barbican Centressä järjestettyyn näyttelyyn Abandoned stage (Hylätty näyttämö). 

Kirsti Rantanen – Tekstiilien avaruus

Näyttely Suomen käsityön museossa 14.5.–28.8.2022 

Lisätietoja

Mikko Oikari, intendentti, Suomen käsityön museo, p. 050 553 3880, mikko.oikari@jyvaskyla.fi