”Kaikki on oikein, kun asiat tekee sydämellä” – sanataide rohkaisee kasvamaan omaksi itsekseen

Pitkä harrastusputki oli vain aavistus, kun seitsemänvuotias Vili Keinänen astui ensimmäiselle sanataidetunnilleen. Viime keväänä Vili valmistui sekä ylioppilaaksi että sanataidekoulusta.

Mitä kymmenvuotinen taideharrastus opetti ja mitä sanataide oikeastaan on?

Mitä sanataide oikeastaan on?

Moni tietää soittotunnit tai kuvataidekoulun, sanataiteen tunnistaa harvempi. Mitä se on?

– Parhaimmillaan luovuuden ruokkimista, tiivistää Vili. Kaikkeen liittyvät sanat ja kieli ja kaikesta mihin liittyy sanat ja kieli voi tehdä sanataidetta.

Sanataidekoulussa on vuosikymmenen aikana tehty kaikenlaista. Kirjoitettu tarinoita, puhuttu tarinoita. Tarinoitu yksin, parin kanssa, pienissä ryhmissä, koko porukalla. Erityisesti Vilin mieleen ovat jääneet joka viikko sana kerrallaan jatkuvat tarinat.

– Yleinen kokemus on, ettei sanataide ole kirjoituskammoisille, mutta olen eri mieltä. Sanataide on kaikkea muutakin kuin kirjoittamista. En tykännyt ykkösluokalla yhtään kirjoittaa tarinoita, mutta kirjoittaminen on alkanut helpottaa ajan myötä.

Voiko sanataidetta harrastaa, vaikkei ole taiteellinen?

Alkusysäys sanataiteeseen lähti tunneilla käyvältä isosiskolta. Vili innostui ja halusi mukaan.

– Ajattelimme, että meidän lapset eivät ole niin taiteellisesti lahjakkaita, mutta tämä tuntui luonnolliselta harrastukselta, kun kielellä leikkiminen on ollut meidän perheen oma juttu. Sanataide on suotuisa maaperä luovuudelle ja mielelle pysyä avoinna. Mikään ei ole mahdotonta, kertoo Vilin äiti.

Jokainen tekee sanataidetta omalla tyylillään, eikä Vilin mukaan kannata ajatella, osaako tehdä jotain. Sanataide on opettanut, että kyky käyttää kieltä ja sanoja kasvaa tunneilla. Ennakkotaitoja tai -tietoja ei tarvita vaan sanataidekoulussa opitaan yhdessä. 

– Luominen on vapauttavaa, on tosi terapeuttista kirjoittaa. Harvassa harrastuksessa voi luoda näin tyhjästä, etenkin jos ei osaa perinteisempiä taiteenlajeja. Samalla oppii aika paljon psykologista joustavuutta, kaikki ei aina tarkoita sitä miltä se näyttää.

Miten harrastus voi kiehtoa vuosikymmenen?

Vuosikymmen on pitkä aika nuoren elämässä. Vili on pitänyt kiinni sanataiteesta, vaikka muut harrastukset ovat välillä olleet tauolla. Kannustavuus ja ryhmähenki ovat innostaneet nuoren pysymään mukana läpi vuosien.

– Kaverit ovat olleet tosi tärkeä asia ja yleisesti saniksen ilmapiiri. Täällä on aina ollut hyväksytty olo, eikä asioita ole voinut tehdä väärin. Kaikki on ollut oikein, kun asiat tekee sydämellä. Se on ehkä parasta sanataiteessa, kaikki mitä tekee on oikein.

Toinen tärkeä tekijä, Vilin sanoin ”harrastuksen sielu”, ovat olleet ammattitaitoiset sanataideopettajat, jotka innostavat luovuuteen ja kohtaavat jokaisen lapsen omana itsenään. Opettajilla on ollut suuri rooli sallivan ja kannustavan ryhmähengen synnyssä.

Äidin näkökulmasta erityisen hienoa on lisäksi ollut, miten harrastus on muotoutunut kummankin lapsen oman persoonan mukaan. Samalla sukellus sanataiteeseen on avannut tekstien luovuuden ja tunteiden maailman koko perheelle. 

– Vanhempana en tiedä, miten muuten olisi näin paljon voinut ruokkia persoonaa, ilmaisua ja luovuutta. Vaikka Vili olisi mennyt tunnille kuinka väsyneenä, on hakiessa ollut vastassa voimaantunut ja energinen poika. Sanataiteen myötä lapset ovat opettaneet, että tunteita on voi turvallisesti kokea ja tunnustella myös tekstien kautta.

Mitä sanataidekoulun jälkeen?

Vilin tulevaisuudenhaaveet liittyvät sanoihin ja esiintymiseen. Sanataideharrastus on vuosien varrella ruokkinut hänen toista intohimoaan, musiikkiharrastusta. Äidin sanoin, sanataidekoulussa karttunut rohkeus auttoi poikaa heittäytymään musiikin maailmaan.

– Tulevaisuuden yksi iso haave on olla muusikko ja esiintyä. Jonkun verran olen kirjoittanut biisejä itse, haluaisin päästä julkaisemaan ja esittämään niitä.

Vilin tekstejä on jo ollut esillä sanataidekoulun oppilaiden Sanakalastaja-lehdessä monena vuonna. Viime keväänä lehti julkaistiin e-kirjana ja sitä pääsivät lukemaan tutut ja tuntemattomat ympäri maan.

– On ollut aina hirveen kiva päästä esille tekstien kanssa. Sanataiteessa itse tekstillä on enemmän merkitystä, kun lehdestä ensin lukee tekstin ja sitten vasta miettii sen tekijää.
 
Päivätyönään Vili haluaa opettaa matematiikkaa.

– Siinäkin on esiintyminen ja kielellinen puoli mukana. Oppilaan näkökulmasta sillä on väliä, miten opettaja puhuu: luennointi on tosi tylsää, opetuksen tekee mielenkiintoiseksi vivahdukset.

Harrastukseksi sanataide

Sanataide on löytöretki kielen, kirjoittamisen ja lukemisen iloon. Sanataidetta voi harrastaa Jyväskylän kansalaisopiston Sanataidekoulussa, joka antaa taiteen perusopetusta lapsille ja nuorille. Opetus on tavoitteellista ja tunteja pitävä taiteen ammattilaiset.

Sanataidekoulun ryhmät on jaoteltu iän mukaan: 6–12 kk, 1–3 vuotta, 4–6 vuotta, 7–8 vuotta, 9–10 vuotta, 11–12 vuotta ja 13–15 vuotta. Lapsen kasvaessa tuntien aiheet muuttuvat iän mukana vauvasylittelystä luovuuden ruokkimisen kautta kirjoittajaidentiteetin tutkailuun.

Katso sanataideryhmien vapaat paikat (opistopalvelut.fi/jyvaskyla). Vapaille oppilaspaikoille voi ilmoittautua pitkin vuotta.

Tutustu harrastukseen sanataidekoulun Peda.net-sivuilla. 

Teksti: Tytti Tyrväinen
Kuvat: Tytti Tyrväinen