Harvinaistuuko kudottu tekstiilitaide?
Suomen käsityön museon museonjohtaja Taina Rantala vieraili keväällä 2023 tekstiilialan seminaarissa Puolassa ja Tampereella, ja kertoo kokemuksestaan.
Olen ylpeä, että tutkintotodistuksessani lukee sana kutoja, vaikka kykyni eivät riittäneetkään ammattikutojaksi tai tekstiilitaiteilijaksi. Koulutuksen tuoma monipuolisen kudontatekniikan ymmärrykseni on lisännyt arvostusta kutojia ja tekstiilitaiteilijoita kohtaan. Tekstiilillä voidaan ilmaista niin monia asioita.
Minulla oli mahdollisuus osallistua keväällä Euroopan tekstiilialan verkoston (ETN) seminaariin Puolassa. Seminaarin teemana oli Codes - mitä tarinoita tekstiilit pitävät sisällään. Teosten esteettisyyden ja taidokkuuden lisäksi tarkasteltiin historiallisten tekstiilien kertomuksia nykypäivälle ja pohdittiin minkälaisia tarinoita nykytekstiiliteokset välittävät katsojilleen. Łódź:in kansainvälisestä (17th International Triennal of Tapestry) tekstiilitriennaalista oli suomalaisena kiva löytää Leena Illukan hienot teokset.
Seminaarilaisia matkalla Tekstiilin keskusmuseoon Łódź (Central Museum of Textiles in Łódź).
Meille esiteltiin, kuinka kulttuurihistoriallinen tutkimus oli löytänyt yhteyden englantilaisen värjäyksen ja norjalaisten punaisten kansallispukukankaiden välillä. Juhla-asuihin haluttiin käyttää arvokkaita tuontikankaita. Painetut ostokankaat ovat osa suomalaistenkin kansallispukujen tarkistusprojekteja.
Onneksi tutkijat tallentavat katoavaa kulttuuriperintöä, kuten iranilaista laulettua matonkutomista. Se on osoitus ihmisen ratkaisukyvystä silloin, kun kopiokoneita ei ole ja mattoja kudottiin yhdessä samaan aikaan. Laulun ja kutomisen saumatonta yhteistyötä on vaikea selittää sanoin, joten siihen kannattaa tutustua videolla: www.youtube.com/watch?v=vhgHJ6xiau8
Seminaaripäivien aikana esiteltiin hienoja taidetekstiileitä ja tekijöitä. Tosin nuoria tekijöitä oli joukossa valitettavan vähän. Keskusteluissa erityisesti eurooppalaiset toivat esille huolensa kudonnan koulutuksen vähenemisestä. On paljon sattumanvaraisempaa, ottaako nuori taiteensa ilmaisemiseen kudontatekniikan vai jonkun toisen materiaalin ja tekniikan.
Kuva kunnostetusta Tekstiilin keskusmuseosta Łódź:ista (Central Museum of Textiles in Łódź)
Kansainvälistä verkostoitumista pääsin jatkamaan Pohjoismaisen tekstiilitaiteilijoiden ja TEXO ry:n järjestämässä Koko kirjo - The Whole Spectrum -seminaarissa Tampereella. Paikalla oli monia tekstiilitaiteilijoita Suomesta ja Pohjoismaista. Luentojen aikana tuli selväksi, että värillä on väliä ja merkitystä. Väri on materiaalia. Värisävyjen moninaisuus mahdollistaa historiallisen väripaletin tunnistamisen, mutta myös itse suunnittelijan tunnistamisen värien käytön mukaan. Siksi olikin mielenkiintoista kuulla, kuinka tekstiilitaiteilija Elina Helenius on uudistanut omaa värimaailmaansa.
Tekstiilitaiteilija Elina Heleniuksen puheenvuoro: taiteilijan näkökulmana oman väripaletin uudistaminen hyödyntäen kansainvälisiä residenssejä.
Väritutkimuksen yhtenä näkökulmana on kestävä kehitys ja mahdollisesti siitä johtuva värikartan muuttuminen. Tehdäänkö tulevaisuudessa värejä bakteereiden avulla vai sitten nanoselluloosasta? Puu, mikä on käsitelty heijastavalla monisävyisellä nanoselluloosapinnalla, on tällöin täysin kierrätettävä ja luonnonmukainen tuote.
Tutkija Noora Yau esitteli nanoselluloosalla pinnoitettua seinäelementtiä, joka oli esillä Habitare-messuilta.
Uusia tuulia ja vaikutteita on hyvä hakea välillä vähän kauempaakin. Nyt olisi oiva tilaisuus tekstiilitaiteilijoilla hakea työskentelemään Tekstiilialan keskukseen Itävallan Haslachiin
30.9.2023 mennessä. Residenssimahdollisuus järjestetään yhdessä ETN:n (European Textile Network) kanssa. Residenssitaiteilijat voivat hyödyntää tekniikoina tuftausta tai käsinkudontaa kangaspuilla, mekaanisilla tai digitaalisilla jacquard-kangaspuilla, jollaisilla on toteutettu mm. Designmuseossa nyt esillä olevat tekstiilitaiteilija Kustaa Saksin tekstiiliteokset yhteistyössä Tilburgin Textiel Museumin Textiel Labin kanssa.
Lisätietoa residenssistä ETN:n sivuilta: etn-net.org/berichte/artist-in-residence-2024.html.
Minulla ei ole selkeää käsitystä siitä, kuinka paljon Suomessa on tällä hetkellä ammattikutojia tai kudontatekniikkaa käyttäviä tekstiilisuunnittelijoita tai -taiteilijoita. Ammattitilastot eivät tätä asiaa paljasta. Toivottavasti nuoret taiteilijat innostuvat pehmeistä materiaaleista ja hyödyntävät jatkossakin kudonnan monipuolisia mahdollisuuksia.
Onneksi saan ihailla suunnittelijoiden ja taidokkaiden kutojien vaikuttavia tekstiiliteoksia museoiden eri näyttelyissä. Ehkäpä harrastuksena minun tulee jossain vaiheessa vielä tartuttua kangaspuiden luhaan.
Iloista kulttuurikesää kaikille!
Teksti ja kuvat: Taina Rantala