Museon tutkimus- ja tallennustyö

Museossa tehtävä tutkimus- ja dokumentointityö on monimuotoista ja yleensä käytännönläheistä. Se on ajan ilmiöiden tallentamista ja analysointia, uutta tietoa tuottavaa ja aiemman jo olemassa olevan tiedon syventämistä ja analysointia. Tutkimusten tuloksia tuodaan esille monin eri tavoin, kuten julkaisuina, näyttelyinä ja verkkonäyttelyinä.

Mitä tallennetaan ja tutkitaan?

Suomen käsityön museossa tallennusta tehdään ajallisesta, maantieteellisestä ja temaattisesta näkökulmasta käsityötä ja käsityökulttuuria fokusoiden ja niin perinteisiä kuin uusia menetelmiä käyttäen. Tallennus on suunnitelmallista ja valikoivaa. Laatu on tärkeämpää kuin määrä ja aineiston sisältämä tieto määrittää sen arvon. Valintaa tehtäessä arvioidaan aineiston sopivuus museon tallennustehtävään vertaamalla sitä aikaisempiin kokoelmiin ja arvioimalla sen merkittävyyttä eri kriteerein. Hankintapäätöksistä keskustellaan ja ratkaisut tehdään museoammatillisen henkilökunnan palavereissa yhteisen arvioinnin pohjalta. 

Kokoelmatyön laatua kehitetään jatkuvasti. Työn laadulliset kriteerit määräytyvät työtavoista ja -menetelmistä. Niissä käytetään soveltuvin osin Suomen museoliiton sekä Museoviraston ajankohtaisia ohjeistuksia ja standardeja. Suomen käsityön museo seuraa ja osallistuu aktiivisesti valtakunnallisen tallennus- ja kokoelmatyön ajankohtaisiin kehityshankkeisiin. Tällaisia ovat 2010-luvulla olleet Museo2015 ja Pelastusdokumentoinnin parhaat käytännöt -hankkeet. Toimintatapojen yhtenäistäminen tehostaa työtä ja parantaa kokoelmien saavutettavuutta. 

Nykydokumentointi

Museossa jo 1980-luvulta lähtien usein käytetty tallennustapa on nykydokumentointi, jonka menetelmien hyviä käytäntöjä jaetaan myös oman ja toisten kokemuksen pohjalta museokentän yhteisissä kokouksissa ja seminaareissa. Tallennustapa on tuonut kokemusta esimerkiksi verkkoalustoilla toteutetuista temaattisista kyselyistä sekä muisto- ja tarina-aineistojen keruusta. Suomen käsityön museon viimeisin verkkokysely liittyy Fredrika Wetterhoffin oppilaitoshistorian tallennukseen. Ilmiöpohjaista nykytallennusta on toteutettu esimerkiksi yliopiston museologian opiskelijoiden ja museon vapaaehtoisten, museokumppaneiden, kanssa.  

Lue lisää museon nykydokumentoinnista. 

Elävän perinnön tallentaminen

Museo pyrkii tallentamaan sitä käden taitoihin liittyvää hiljaista tietoa ja osaamista, joka on perinteisesti välittynyt osaajalta toiselle. Siksi yksittäisen käsityöläisen, muotoilijan tai taiteilijan työskentelyprosessia, osaamista ja tekniikkaa tallennetaan valokuvaamalla tai videoimalla työtä tekijän omasta näkökulmasta. Kuvaaja asettuu kuin tekijän asemaan ja pyrkii saamaan tilanteesta mahdollisimman todentuntuisen tekijän näkökulmasta. Katsojalle jää illuusio itsestään tekijänä.

Yhteistyöstä voimaa

Tallennus- ja kokoelmatyötä tehdään yhteistyössä muiden museoiden ja käsityöalan toimijoiden kanssa sekä osana erilaisia verkostoja. Toiminnan avoimuus, läpinäkyvyys ja suunnitelmallisuus sekä museoiden väliset keskustelut tähtäävät kulttuuriperinnön koko kirjon kattavaan ilmiökeskeiseen tallennukseen ja toisaalta siihen, ettei ns. tallennuksen mustia aukkoja syntyisi. 

Leimallista Suomen käsityön museon tallennukselle on myös tiivis yhteys näyttely- ja tutkimustoimintaan. Useat tallennushankkeet ovat tuottaneet tiettyyn aiheeseen keskittyviä, perusteellista tutkimusta sisältäviä vaihtuvia-, verkko tai kiertäviä näyttelyitä ja julkaisuja. Ja vastavuoroisesti myös vaihtuvista näyttelyistä on museon kokoelmiin tehty tallennusta. 

Tutkimusyhteistyötä tehdään muun muassa yliopistojen eri laitosten sekä alan ammattikorkeakoulujen kanssa.