Hyppää pääsisältöön
Kuva
Eini Knuutisen kuvakudos Äidin kynsilakka, näyttelystä Minä muistan. Sinisellä pohjalla kädet, jotka lakkaavat kynsiä. Kuva Eini Knuutinen

Minä muistan – I Remember

Näyttely Suomen käsityön museon luentosalissa 18.6.–21.8.2022

Museo on avoinna ti-su klo 11-18. Poikkeuksia aukioloissa pyhäpäivisin

Kuvataiteilija Eini Knuutisen näyttely Minä muistan on viiden teoksen moniaistinen kokonaisuus. Tarinoita, muistoja ja niiden aistijälkeä käsittelevä näyttely sai alkunsa Knuutisen lukiessa Marcel Proustin kertomusta madeleine-leivoksesta ja sen mieleen tuomasta elävästä muistosta. ”Halusin tarkastella tällaista voimakkaan aistiperäistä, proustilaiseksi kutsuttua muistijälkeä taiteen kautta. Muistoissa ja tarinoissa on aina jotain samaistuttavaa ja tunnistettavaa, mutta lopulta muistoa ei voi täydellisenä jakaa tai toistaa. Edes itselleen.” 

Teoksia varten Knuutinen haastatteli useita ihmisiä heidän muistoistaan ja tarinoistaan, joihin liittyi vahvasti aisti-informaatiota kuten tuoksuja, värejä tai ääntä. Näiden pohjalta valikoitu viisi eri muistoa, jotka herätti Knuutisessa voimakkaan mielikuvan ja tunteen myötäelämisestä. ”Osa muistoistamme on piirtynyt mieleemme paitsi tarinana, myös visuaalisesti, tuoksuina ja ääninä. Tällaiset muistot, joita myös proustilaisiksi muistoiksi kutsutaan, ovat usein hyvin henkilökohtaisia, eläviä ja tunnepitoisia. Pyrin jokaisessa teoksessani välittämään alkuperäisen muiston minun mielikuvani ja minun muistojeni ja tulkintani suodattamana. Jokainen teos koostuu kuvakudoksesta, äänestä ja tuoksusta ja kokonaisuutena ne muuttavat tapaa tarkastella eri osiaan”, Eini Knuutinen kuvailee näyttelyään. 

Näyttelyn jokainen yksittäinen teos sisältää kuvakudoksen, äänen ja tuoksun, jotka yhdessä luovat simulaation erään yksilön muistosta. Knuutinen kutoi käsin mieleensä maalatun kuvan kudokseen ikään kuin välähdyksenä hänelle kerrotusta tarinasta. Kuvakudokset ovat jo vuosisatoja olleet tarinankerronnan välineinä, ja sen vuoksi se valikoitui myös Knuutisen teosten ilmaisuväyläksi. 

”Muiston punoutuminen, jatkuva uudelleen eläminen ja nivoutuminen eri aistikokemuksiin hahmottui siinä kuinka langat kietoutuivat toisiinsa ja toisaalta muodostivat selkeän kuvan ja toisaalta jäivät vapaasti virtaamaan ja nivoutumaan uudelleen. Kuvakudokset saavat uusia merkityksiä ja syvyyttä äänen ja tuoksun tuoman kokemuksen kautta. Yksilön kokemuksesta ja omista muistoista riippuen aistien yhdistelmä saa aikaa yksilöllisiä reaktioita”, Eini Knuutinen kertoo.