Mikkelin piispan kaavun materiaalitutkimus ennen konservointia
Mikkelin piispan kaapu tuli Konservointikeskukseen konservointitarpeen arvioimiseksi keväällä 2023. Piispankaapu on alun perin suunniteltu Viipurin hiippakunnan piispa Yrjö Loimarannalle vuonna 1935. Se on valmistettu Suomen Käsityön Ystävissä, ja suunnittelijat ovat Greta Strandberg ja Laila Karttunen. Ompelusta vastasi Hilka Valio ja Linda Aho. (Priha 1991, 92.)
Piispankaapu on ommeltu punavihreästä ristiaiheisesta damastikankaasta ja koristereunuksesta. Koristereunuksessa hopeanväriseen kankaaseen on kirjailtu kirjaimia ja kuvioita kirjonta- ja metallilangoin. Koristereunuksen molempia reunoja kiertää ruskeakeltainen nauha. Hieman kapeampana versiona vastaavaa nauhaa on ommeltu kirjontojen väliin erottamaan kuva-aiheita. Kaavun selkäkilven aiheena on ehtoollismalja. Kilvessä on myös metallilangoista valmistettu hapsu. Piispankaavun alareunaa kiertää vihreä hapsunauha. Koristereunus on vuoritettu valkoisella kankaalla. Myös etupaneeli ja selkäkilpi on vuoritettu samaisella kankaalla. Muutoin kaapua ei ole vuoritettu.
Erkki Kansanaho (1985, 5) kuvailee piispankaapua seuraavanlaisesti:
”Silkkikudoksesta valmistetun ja vihreälle ja kullalle välkkyvän kaavun etuosassa on leveät hopeakankaiset reunukset, joihin on ommeltu kultaisella silkillä kuvioita ja kirjoituksia. Edestä katsottuna ylinnä vasemmalla on rajalinnan suojelijan Pyhän Olavin ja oikealla Suomen ensimmäisen piispan Pyhän Henrikin kuvat. Niiden keskellä kaavun yhdistäjässä on Paavali Juustenin vaakuna sekä Viipurin dominikaaniluostarin sinetti. Reunusten seuraavana parina alaspäin on Viipurin vanha sinetti sekä linnan perustajan Torkkeli Knuutinpojan sinetti. Kolmannen parin muodostavat Knut Possen ja Kaarle Knuutinpojan vaakunat. Kaavun takana on ns. kilpi, joka on alkuaan kuulunut päähineeseen. Siihen on kuvattu Viipurin ja Porvoon kirkkojen kuuluisa Sifridus-kalkki. Kaavussa on lisäksi Luther-ruusuja ja lauseita Juustenin piispainkronikasta. Lauseiden sanoma on: Kristuksen evankeliumi on nostanut Suomen kansan kansakuntien joukkoon.”
Kansanaho (1985, 5) mainitsee, että kilpi olisi valmistettu päähineeseen kuuluneesta kankaasta. Kotimaa-lehdessä 1.6.1935 ilmestyneessä jutussa sivun 1 alalaidassa on kuitenkin valokuvat kaavusta takaa sekä päähineestä samanaikaisesti, joten kilpeä ei olla voitu valmistaa päähineestä.
Piispan kaavun materiaalitutkimus
Konservointisuunnitelma lähtee aina materiaalien tutkimisesta. Teimme piispankaavulle perusteellisen materiaalitutkimuksen, jotta voisimme ennakoida eri materiaalien käyttäytymistä konservointitoimenpiteiden yhteydessä. Tässä tapauksessa pystyimme myös perehtymään kirjallisiin lähteisiin ja tutkailemaan materiaaleja sen perusteella. Piispan kaapu osoittautuikin erittäin monimateriaaliseksi tekstiiliksi, joka heijasteli myös aikansa uusia tuulia tekstiilimateriaalien saralla. Päikki Prihan teoksessa "Pyhä Kaunistus: Kirkkotekstiilit Suomen Käsityön Ystävien toiminnassa 1904–1950" mainitaan, että kaavun ristikuvioinen pohjakangas on kudottu viskoosi-silkkilangasta (2000, 109). Myöhemmin Suomen piispojen liturgisia asuja esitellessään Priha (2000, 69) käyttää nimitystä tekosilkkilanka. Aikalaisteksteissä Kotimaa-lehti kirjoittaa piispanvihkiäisistä ja samassa artikkelissa mainitaan, että kaavun pohjakangas olisi silkkikudosta. Karjala-lehti esittää kaavun olevan silkkiä. Helsingin sanomat esittelee lyhyesti piipankaapua, muttei ota kantaa materiaaleihin.
Piispankaavun materiaaleista valmistimme kuitujen tunnistusta varten kertapreparaatit pitkittäissuuntaan vettä immersioöljynä käyttäen. Kuitunäytettä otettaessa tekstiiliä ei vaurioiteta, vaan 2–3 mm näyte otetaan joistain reunasta, langanpäästä, saumasta tai reiästä. Tarkastelimme näytteitä läpivalomikroskoopilla eri suurennoksilla ja vertasimme niitä referenssinäytteisiin. Sen lisäksi teimme kuitunäytteille liuotuskokeita mikroskooppitunnistuksen tueksi. Kankaiden ja lankamateriaalien rakennetta tutkimme myös stereomikroskoopilla.
Punavihreä ristikuvioinen damastikangas
Kankaan punainen loimi on merseroitua puuvillaa. Mikroskooppisessa tarkastelussa kuidut olivat melko sileitä ja suoria, mutta niissä oli joitakin kierteisiä kohtia. Materiaali varmistettiin vielä liottamalla lankanäytettä suolahapossa (32–33 %), koska silkkikuidut saattavat näyttää samalta. Näyte ei liuennut suolahappoon kuten referenssisilkki. Vihreä kude on viskoosia. Mikroskooppisessa tarkastelussa kuitujen pinnassa oli havaittavissa pituussuuntaisia juovia. Kuidut liukenivat myös suolahappoon kuten viskoosin kuuluukin.
Hopeanvärinen koristereunus
Hopeanvärisen kankaan loimi on puuvillaa. Mikroskooppisessa tarkastelussa kuidut olivat selkeästi litteitä ja kierteisiä. Valkoinen kude on viskoosia. Kuidut olivat sileitä ja niissä oli havaittavissa pituussuuntaisia juovia. Kuteena käytetty metallilanka koostuu litteästä metallista, joka on pyöritetty ydinlangan ympärille. Metalli on visuaalisen tarkastelun perusteella kupariseosta tai kuparia, jossa on hopeinen/hopeaseos -pinnoitus. Konservointikeskuksessa ei ole mahdollista kuitenkaan tarkemmin tutkia metallilankojen koostumusta. Mikroskooppitarkastelussa havaitsimme, että osa hopeanvärisestä pinnoitteesta on kulunut pois ja kuparinvärinen lanka on tullut näkyviin. Metallilangan valkoinen ydinlanka on puuvillaa. Kuidut olivat puuvillalle tyypillisesti kierteisiä ja litteitä.
Kolmesta eri kirjontalangasta tehtiin kuitunäytteet. Yksi keltaisista näytteistä oli silkkiä, kuten myös visuaalisesti tarkasteltaessa arvioitiin. Kuidut olivat sileitä ja melko suoria. Toinen keltaisista näytteistä vaikutti merseroidulta puuvillalta. Kuidut olivat melko suoria ja niissä näkyi joitakin kierteitä. Vihreän kirjontalangan kuiduissa oli pituussuuntaisia juovia ja sen perusteella lanka on todennäköisesti viskoosia.
Nauhoissa keltainen loimi ja keltainen kude ovat puuvillaa. Kuiduissa oli havaittavissa puuvillalle ominaista kierteisyyttä. Kuteena olevan metallilangan musta ydinlanka on myös puuvillaa.
Koristereunuksen tuki- ja vuorikankaat
Hopeanvärisen kankaan alla kirjontojen tukikankaana on valkaisematon, melko rouhea pellavapalttina. Mikroskooppisessa tarkastelussa kuiduissa oli havaittavissa solmukkeita. Valkaisemattoman pellavapalttinan alla on valkoinen, hyvin ohut pellavapalttina.
Hartianseutua tukemassa on valkoinen kangas kapeilla punaisilla radoilla. Kankaan loimi tunnistettiin puuvillaksi kuitujen kierteisyyden perusteella. Kude oli tummaa ja kiiltävää. Se tunnistettiin referenssinäytteen perusteella hevosen jouheksi.
Koristereunus on vuoritettu vaalealla muunto- tai tekokuituisella kankaalla. Mikroskooppisessa tarkastelussa kuiduissa oli havaittavissa pituussuuntaisia juovia. Vuorikangas on luultavasti jossain vaiheessa vaihdettu, koska materiaali vaikuttaa uudehkolta.
Hapsut
Hapsujen lanka on todennäköisesti viskoosia. Mikroskooppisessa tarkastelussa kuiduissa oli havaittavissa pituussuuntaisia juovia.
Yhteenveto materiaaleista
Piispan kaapu on valmistettu hyvin monia materiaaleja hyödyntäen. Aikalaiskirjoitusten silkki on vaihtunut merseroituun puuvillaan ja viskoosiin. Silkillä lienee viitattu lähinnä kankaan silkkiseen ulkonäköön eikä niinkään varsinaisesti kuitumateriaaliin. Metallilankojen ydinlankoina käytettiin aiemmin myös silkkiä. Kaavussa ydinlangat ovat puuvillaa, mutta samaa väri-ideaa on käytetty kuten aiemminkin usein metallilankakirjontojen yhteydessä eli kullanvärisessä langassa ydinlanka on keltaista ja hopeanvärisessä langassa valkoista. Mielenkiintoista oli myös hevosenjouhikankaan käyttö tukikankaana. Materiaalitutkimusten jälkeen vuorossa oli vauriokartoitus ja konservointisuunnitelma sekä konservointi, joista kerromme myöhemmin lisää.
Lähteet
Kansanaho, Erkki 1985. Kaksi Viipurin koulupoikaa - Mikael Agricola ja Paavali Juusten. Julkaisussa Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran toimitteita 7. https://wiipuri.fi/app/uploads/2019/07/Toimite-7_Erkki-Kansanaho.pdf (21.1.2024)
Priha, Päikki 2000. Suomen hiippakuntien piispankaavut, hiipat ja sauvat. Riikka Kaisti (toim.): Ornatus Episcoporum. Suomen piispojen liturginen asu. Suomen kirkon hiippakunnat - Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä - Turun tuomiokirkkomuseo. 33–114.
Priha, Päikki 1991. Pyhä kaunistus: Kirkkotekstiilit Suomen käsityön ystävien toiminnassa 1904–1950. Taideteollinen korkeakoulu. Taideteollisen korkeakoulun julkaisusarja A 11. Väitöskirja.
Sanomalehdet
Viipurin piispan arvomerkkejä. Kotimaa 1.6.1935, sivu 1. https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/2027227?page=1 (21.1.2024)
Viipurin piispa sai eilen paimensauvansa ja piispanhiippansa. Karjala 30.5.1935, sivu 6. https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/2003505?page=6 (21.1.2024)
Viipurin piispan uudet arvomerkit luovutettiin eilen. Helsingin sanomat 30.05.1935, sivu 9. https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1982829?term=Piispan&term=vihkiminen&term=vihkimisen&term=piispa&term=piispan&term=Piispa&term=piispalle&page=9 (21.1.2024)
Teksti: Anni Tuominen & Susan Hannusas
Kuvat: Konservointikeskus