On neidolla punapaula, kun tanssihin käy…

1800-luvulla morsiamella saattoi olla jopa viitisenkymmentä nauhaa varattuna häitään varten

Erilaisia nauhoja on Suomessa käytetty jo esihistorialliselta ajalta lähtien sekä hyöty- että koristetarkoituksissa. Värikkäistä nauhoista tulee ensimmäisenä mieleen kansantanssit, juhannus, kansallispuvut ja kansamusiikki. Nämä suositut ja monikäyttöiset nauhat ovat kuitenkin hiljalleen painunut käytöstä pois, ja nykyään niitä käytetään lähinnä kansallis- ja kansanpuvuissa, kuten saamelaisten vaatteissa.  

Kansanomaisessa vaatetuksessa nauhoilla on ollut erityisen keskeinen ja tärkeä osa. Nauhoja on käytetty esiliinojen ja hameiden vyönauhoina, miesten housujen vöinä, viittojen ja turkkien vöinä, erilaisina kannatin- ja olkainnauhoina, sukkanauhoina, kapalovöinä, kampaus- ja päähinelaitteissa, kenkien pauloina ja tallukoiden nauhoina sekä hevosten ohjaksina ja mahavöinä. Nauhojen suosio ja niiden käytön yleisyys entisaikaan perustui siihen, että nappien, hakasten tai muiden kiinnitysmenetelmien käyttö ei vielä silloin ollut yleistynyt, koska kyseisten kiinnikkeiden tekeminen oli työlästä ja ostaminen tuli kalliiksi. Vyömäiset nauhat olivat tällöin oiva ratkaisu monenlaiseen tarkoitukseen.

Toisaalta taas pitkä, leveä ja kirjava nauha oli huomattavasti komeampi ja näyttävämpi kuin esimerkiksi pieni korusolki. Nauhoja voitiin siis käyttää koristetarkoituksessa korujen rinnalla tai niiden sijaan. 1800-luvulla pirtanauhat olivat levinneisyydeltään maamme suosituin nauhalaji ja niitä kudottiin vielä 1900-luvulle saakka. Kuvioloimesta poimittuja pirtanauhoja kutsutaan myös vironvöiksi. Niille ominaista olivat runsaat vinokuviot ja geometriset kuviot, joita luotiin poimimalla. Kuvioiden poiminta tapahtui vain kuvioloimesta, jonka vuoksi kuvioloimilanka olikin yleensä pohjalointa paksumpaa villalankaa. Tällöin kuviot saatiin erottumaan selvemmin. 

Tässä pirtanauhassa eli vironvyössä on geometrinen kuvio.
Tässä pirtanauhassa eli vironvyössä on geometrinen kuvio. Kuva: Suomen käsityön museo

 

Nauhojen käyttöön liittyy Suomessa myös vahvoja hääperinteitä. Talonpoikaisissa häissä morsiamet tapasivat jaella taidokkaita nauhoja häävieraille. Nauhoja lahjoitettiin sulhasen suvulle ja puhemiehelle, sekä paikoin myös muille häiden toimihenkilöille ja vieraille. Häät olivatkin suurelta osin vaikuttamassa nauhaperinteen säilymiseen 1900-luvulle. Nauhojen jakelun huippuaikoina 1800-luvulla morsiamella saattoi olla jopa viitisenkymmentä nauhaa varattuna häitään varten! 

Nauhat ovat tiiviimmin kuuluneet häihin Kymenlaaksossa ja eteläisessä Savossa. Myös Etelä-Pohjanmaalla anoppi sai tavallisesti miniältään lahjaksi sukkanauhat. Alueilla, joilla koristenauhojen jakelu ei ollut yhtä suosittua, oli morsiamen velvollisuus yleensä antaa sulhaselle koristeelliset ohjasnauhat tai turkinvyö. 

Nauhojen käyttö liittyi häihin yleisesti myös Ruotsissa ja Norjassa sekä Virossa ja Venäjän alueella.

Koristeveistotaidon kehittyneimmillä alueilla, Länsi-Suomessa ja erityisesti Pohjanmaalla, 1700–1800-luvuilla koristeltiin myös taidokkaasti nauhoihin tiiviisti liittyviä nauhapirtoja. Erityisesti ruotsinkielisellä Pohjanmaalla sulhaset antoivat yleisesti morsiamelle lahjaksi maalauksin ja leikkauksin koristelemiaan nauhapirtoja. Näillä morsian pystyi sitten tekemään entistäkin komeampia nauhoja, myös naimisissa ollessaan. 

Miksi sitten häissä jaeltiin nauhoja? Naimisiin mennessään morsian muutti miehensä perheeseen ja samalla tuli osaksi tämän sukua. Lahjoja jakelemalla morsian pyrki luomaan suhteita uusiin sukulaisiinsa. Toisaalta lahjat olivat eräänlainen kädentaitojen näyte, morsiamen työtodistus. Lahjojen jakamisen voidaan katsoa myös lähentäneen lahjan antajan ja saajan välistä suhdetta. Perinteisesti morsian valmisti kaikki lahjat itse, vaikkakin 1800-luvun loppupuoliskolla käytettiin myös ulkopuolista apua.

Suomen käsityön museon perusnäyttelyssä Käsityössä elämän tuntu, voi tutustua useisiin erilaisiin lauta- ja pirtanauhoihin, jotka on lahjoitettu museon kokoelmiin. 

Suomen käsityön museossa on nähtävillä useita erilaisia lauta- ja pirtanauhoja.
Suomen käsityön museossa on nähtävillä useita erilaisia lauta- ja pirtanauhoja. Kuva: Suomen käsityön museo

 

Nykyään pirtanauhan tekoa voi kokeilla vaikka pahvista tehdyllä nauhapirralla. Kokeile vaikka tällä Taitoliiton julkaisemalla ohjeella. www.taito.fi/nauhapirta

Kuva ja tekstit: Sari Koskinen ja Suomen käsityön museo