Supikkaat, pieksut, lapikkaat ja muut kippurakärjet
Tuupovaara veti puoleensa Hanna Piipposen perhettä muutamia vuosia sitten. Joensuussa syntyneen ja kuvataiteilijaksi kouluttautuneen Piipposen elämässä taiteellinen työskentely oli etusijalla usean vuoden ajan. Mielessä kyti kuitenkin ajatus: ”olen ehkä enemmän käsityöläinen, vaikka taiteellinen työ onkin lähellä sydäntäni.” Piipponen kokeilikin useita ammatteja, mutta vuonna 2012 Kankaanpäässä aloitetut suutarin perustutkintoon johtavat opinnot antoivat elämälle uuden suunnan. Elämä jalkineiden kanssa alkoi. Työskentely ortopedisiä jalkineita valmistavassa yrityksessä ja oppisopimuksella suoritettu jalkinekisällin tutkinto vuonna 2017 vahvistivat uskoa, että oikealla alalla ollaan.
Miehen kanssa Pohjois-Karjalaan tehdyb kesälomamatkan myötä virisi ajatus muutosta takaisin kotiseudulle. Piipposella oli tietoisuus Tuupovaarassa työskentelevästä perinnejalkineiden valmistajasta Martti Koljosesta. Jo aiemminkin Piipposta oli kannustettu jatkamaan tämän jalkinemestarin jalanjälkiä, mutta aika ei ollut tuolloin vielä sopiva. Oikea aika muutolle Pohjois-Karjalaan oli vuonna 2018. Seuraavana vuonna, eli heinäkuussa 2019 Piipponen aloitti työnsä Martti Koljosen opissa. Piipponen oli puolisen vuotta Martti Koljosen opissa ja yli 50 vuotta perinnejalkineita valmistaneen suutarin opit välittyivät vähitellen Piipposelle. Näin Hanna Piipponen, pienen lapsen äiti, aloitti työnsä yrittäjänä eli jalkinevalmistajana ja suutarina vuoden 2020 alussa.
Vuonna 2021 tuntuu, että ratkaisu on ollut oikea. Joensuun Tuupovaaraan on muotoutunut Hanna Piipposen näköinen perinnejalkinetyöntekijän ja suutarin työpaja, josta löytyy tarvittavat työkalut eri työvaiheisiin. Koljoselta perittyjen lestien ohella Piipponen on teettänyt niistä muokatun oman lestisarjan.
Suutari Hanna Piipponen Pikitikki-yrityksensä työhuoneella.
Piipponen käyttää supikkaiden, lapikkaiden ja muiden kippurakärkisten jalkineiden valmistamiseen kasviparkittuja nahkoja. Käyttämänsä nahat hän värjää tai kuvioi itse. Nahan kuvioinnissa Hanna päästää sisäisen taiteilijan valloilleen ja nahkaiset supikkaat saavat uuden ulkonäön. Ompeluun käytettävän pikilangan Hanna Piipponen tekee itse. Ja uskomatonta mutta totta, ompelu tapahtuu villisian harjaksella. Kunpa asiakkaat näkisivät kaikki näiden perinnejalkineiden valmistamiseen tarvittavat työvaiheet, niin työtuntien määrä ja samalla hinnan muodostus avautuisi asiakkaalle!
Pohjois-Karjalassa Joensuun Tuupovaarassa on Piipposen mielestä hyvä työskennellä. ”Vaikka joku voisi ajatella, että täällä me ollaan kaukana kaikesta – niin nykytekniikka, tietokone ja internet tuovat tuupovaaralaisen yhtä lähelle asiakasta kuin vaikka espoolaisen toimijan.” Entä tulevaisuus? Kouluttautuminen ja jalkinemestarin erikoisammattitutkintoon valmistautuminen tuovat uutta intoa työskentelyyn. Kaikki työpäivät ovat jo muutenkin erilaisia, mutta uuden oppiminen kruunaa kaiken.
Paljon tietoa, taitoa, sorminäppäryyttä ja voimaa. Mitä muuta tarvitaan perinteisten supikkaiden valmistamiseen. Oikeat työvälineet, hyvä näkö sekä tietenkin pitkää pinnaa. Suutarinverstas Pikitikin Hanna Piipposelta löytyy kaikkia tarvittavia taitoja, ja jos ei, niin oppia haetaan lisää ja työvälineitä tehdään vaikka itse.
Tikin kauneus syntyy taitavan suutarin ommellessa parkkinahkaa oikeilla materiaaleilla – eli villisian karvasta valmistetulla ”neulalla” ja itse valmistetulla pikilangalla. Hanna Piipponen on saanut opit supikkaiden tekemiseen oppi-isältään perinnejalkinesuutari Martti Koljoselta. Taustalla on tietenkin omat jalkine-alan opinnot.
Supikkaiden valmistaminen etenee vaihe vaiheelta. Parkkinahan leikkaamisessa tarvitaan voimaa ja osaamista. Leikatun ja käsin ommeltavan nahan täytyy olla leikattu juuri oikeassa kulmassa, että lopputulos on täsmällinen ja kaunis.
Teksti: Seija Hahl
Kuvat: Suomen käsityön museo/Hannu-Pekka Auraneva.