Ohjeita kansallispuvun käyttöön
Suomen kansallispukuneuvoston asiantuntijaelin kansallispukuraati laati ohjeet kansallispukujen käyttöön vuonna 1991 ja ohjeet ovat edelleen ihan ajankohtaiset. Viime vuosina esiin on noussut kansallispuvun osien käyttö arkivaatteisiin yhdistettynä ja muut tuunaa mun perinne -kampajat. Suomen kansallispukukeskuksen mielestä tämä on ilahduttava tapa tuoda värikkäitä kansallispukuja esiin nykymaailmassa. Tärkeää on kuitenkin muistaa, ettei eri pukujen osia tulisi yhdistää keskenään.
Kansallispukujen käyttöohjeet eivät koske ns. muinaispukuja, jotka perustuvat esihistoriallisiin hautalöytöihin.
Kansallispuku sopii kaikkiin juhlatilaisuuksiin esimerkiksi juhlapukuna perhe-, koulu-, kotiseutu- ja perinnejuhlissa, vuotuisjuhlissa kuten jouluna ja juhannuksena sekä erilaisten järjestöjen ja yhteisöjen juhlavissa tapahtumissa, joissa kansallispuku voi olla myös tarjoilijoiden asuna. Ylioppilasjuhlissa tai vihkipukuna käyttäminen on lämpimästi suositeltua.
Pukua voi käyttää myös kirkkotilaisuuksissa, kuten vaikka kirkollisissa juhlissa, häissä ja joskus myös hautajaisissa.
Kansallispukua voi käyttää myös esiintymisasuna mm. kansantanssi- ja pelimanniryhmillä sekä kuoroilla.
Tärkeää on, että kansallispuku on kokonaisuus siihen kuuluvine päähineineen, sukkineen, kenkineen ja koruineen ja puvun osat ovat puhtaita ja siistejä.
Vaikka kansallispukuja itsessään on jo noin 400 erilaista, on niiden lisäksi olemassa myös vapaasti sommiteltuja pukuja, kuten "Pyhänristin puku", "Suomi-puku", Vanha Karjalan puku" ja ns. emännänpuvut. Nämä eivät ole kansallispukuja, jotka perustuvat tutkittuun tietoon.
Kansallispuvun huoltamisesta
Kansallispukua paljon käyttävän on hyvä hankkia useita paitoja, esiliinoja ja sukkia, kenties myös toinen puku.
Paitojen kaulukset ja rannekkeet voidaan tärkätä. Tykkimyssyn pitsi tärkätään kovaksi ja sileäksi, pään muotoon. Tanut viimeistellään pukukohtaisen mallin mukaan.
Kansallispukujen pestävät osat on syytä pestä heti käytön jälkeen eikä säilyttää niitä likaisina. Villakankaiset osat harjataan ja tuuletetaan, mahdolliset tahrat poistetaan heti.
Kansallispukua säilytetään tiiviistä puuvillakankaasta ommellussa tai paperisessa pukupussissa. Korut säilytetään valolta suojattuna. Tykkimyssy sidotaan leveällä nauhalla ja säilytetään laatikossa.
Kunnia- ja ansiomerkkien käyttö kansallispukujen kanssa
Kunnia-, ansio- ym. merkkejä käytetään tilanteissa, joissa merkkien käyttö on toivottavaa. Kunniamerkkejä käytetään ritarikuntien sääntöjen mukaan. (lisäys voimassa oleviin ritarikuntien sääntöihin 14.6. 1979:
1 §
Milloin tummaa pukua tai kansallispukua käytetään juhla-asuna, voidaan siinä käyttää rinnassa kannettavia kunniamerkkejä sekä yhtä komentajamerkkiä kiinnitettynä paidankauluksen alitse kulkevaan nauhaan, ei kuitenkaan rintatähteä eikä suurristin nauhaa. Tämä koskee myös naisten vastaavaa pukua, jolloin kunniamerkkejä voidaan kantaa pienoiskoossakin."
3 §
Milloin ei käytetä kunniamerkkejä, voidaan niiden tunnuksena puvun vasemman takinkäänteen napinreikään kiinnittää yksi kunniamerkkinappi, jonka värit ja muoto ilmaisevat ritarikunnan ja kunniamerkin luokan, naiset kantavat nappia vastaavassa paikassa puvussaan."
Eri yhdistysten ansio-, harrastus- yms. merkeistä suositellaan käytettäväksi vain ajankohtaisinta merkkiä kerrallaan.
Airutnauhoja käytetään tilanteen vaatiessa silloin, kun juhlan yleisökin on enimmäkseen kansallispukuista. Airutnauha puetaan miehillä oikean, naisilla vasemman olan yli,- kaksivärisessä nauhassa tummempi puoli on alempana.