Vanhan kansallispuvun hoitaminen

Valkoiset puuvillaiset vaatekappaleet, kuten paidat, esiliinat, alushameet ja sukat, ovat vuosien säilytyksen jälkeen saattaneet kellastua tai ruskettua. Värjäytymät johtuvat sekä valon ja ilmassa olevien epäpuhtauksien, että edellisistä pesuista kankaisiin jääneiden kemiallisten aineiden vaikutuksesta. Vaatekappaleet on myös voitu säilyttää käytön jälkeen puhdistamattomina, vaikka vaate toki likaantuu jo yhdestä käyttökerrasta. Kankaisiin tarttuu aina käytön yhteydessä ihosta erittyvät rasva ja tali, hiki ja happamat aineet, jotka pitkään säilytettäessä kiinnittyvät kankaaseen lähes pysyvästi. Käytön aikana kankaisiin on saattanut tulla muitakin tahroja, jotka olisi pitänyt poistaa mahdollisimman pian. Pinttyneitä tahroja voi olla myöhemmin lähes mahdotonta poistaa.

Vanhoja vaatteita ei milloinkaan tule pestä pesukoneessa, sillä koneen mekaaninen rasitus on liian voimakas. Kankaat saattavat kestää yhden pesukerran, mutta tuskin enempää. On myös huomattava, että klooria sisältävät valkaisuaineet poistavat kankaasta kaikki värit. Klooriaineita ei saa huuhdottua täysin pois, vaan kankaassa olevat jäämät vaurioittavat kuituja. Kellastuneen, mutta pesunkestävän valkoisen vaatteen helpoin valkaisumenetelmä on pesu lämpimällä tai hieman kuumalla vedellä. Pesuveden lämpötilan tulee tällöinkin olla käsille siedettävää, mitään keittopesua ei ole syytä tehdä.

Jos valkoisissa puuvilla- tai pellavavaatteissa on värillisiä kirjontaosia, on niissä olevien kaikkien värien pesunkesto tutkittava kastelemalla värillistä kohtaa (vaatteen saumanvarassa tai muussa huomaamattomassa paikassa) pesuaineliuoksella ja imeyttämällä tätä kohtaa painon alla 15–30 min. ajan käyttäen kankaan molemmin puolin esim. valkoista talouspaperia. Jos kirjonnoista irtoaa väriä, se näkyy talouspapereissa, eikä vaatetta silloin pidä itse pestä, vaan on syytä ottaa yhteys konservaattoriin.

Mahdollinen tahranpoisto pitää tehdä ennen vesipesua ja kullekin tahra-aineelle sopivaa tahranpoisto-ohjetta noudattaen. Tahranpoistoaineen vaikutusta on kokeiltava johonkin huomaamattomaan kohtaan, sillä käytettävät aineet irrottavat myös kankaiden väriaineita ja saattavat muutenkin vahingoittaa vanhaa kangasta. Tarvittavia kemikaaleja, esim. oksaalihappoa voi ostaa pieninä määrinä apteekista. On huomattava, että tahranpoistoaineiden käyttö edellyttää aina koko vaatteen pesua, jotta kaikki liuotinaineet saadaan poistettua. Samalla myös häipyy kankaaseen helposti syntyvä värillinen nesterengas.

Jos pusero tai esiliina ei ole kellastunut, riittää pesuveden lämpötilaksi viileä tai haalea, kädenlämpöinen vesi. Vaatetta liotetaan ensin pelkässä vedessä noin 15 min. ajan. Pesuaine sekoitetaan huolellisesti pesuveteen, ja vasta sitten vaate laitetaan pesuaineveteen. Vaate pestään kevyesti käsin puristelemalla. Pinttyneitä tahrakohtia esim. kaula-aukossa voi yrittää tehopuhdistaa levittämällä niihin hetkeksi paksua saippua- tai pesuainetahnaa (pieneen vesimäärään sekoitettua pesuainetta).

Käytettävä pesuaine ei saa sisältää optisia kirkasteita, valkaisuaineita tai hajusteita. Kaikki nämä aineet jäävät kankaaseen pesun jälkeen ja joko muuttuvat säilytyksen aikana värillisiksi (esim. vaaleanpunaisiksi) tai muuten vaurioittavat kangasta. Suositeltavimmat pesuaineet kotikäyttöön ovat esim. MiniRisk –käsitiskiainetiiviste, jota käytetään pullossa olevan ohjeen mukaan, sekä Marseille-saippua, josta vuollaan hiutaleita ja niistä valmistetaan pesuaineliuos.

Vaatteet huuhdellaan huolellisesti ja levitetään tai ripustetaan kuivumaan vääntämättä, sillä mitä vähemmän ryppyjä pesun aikana aiheutetaan, sitä helpommin vaatteen saa sileäksi. Silitystä ei tarvita, jos vaatetta ei ole tarkoitus heti käyttää, vaan se pestään vain säilytystä varten. Kun vaate seuraavan kerran otetaan käyttöön, se kellastumien takia ehkä tarvitsee jo uuden pesun ja vasta tällöin myös silityksen. Silitys on kuumakäsittely, joka vahingoittaa vanhoja kankaita. Kankaita ei siis pidä polttaa tulikuumalla silitysraudalla. Mietoja lämpötiloja kokeilemalla löytää kullekin kankaalle sopivan, tarpeeksi silittävän lämpötilan. Höyryä voi käyttää apuna.

Villakankaiset paksut vaatekappaleet, kuten liivit, hameet ja housut, pölyyntyvät helposti. Parhaiten ne puhdistuvat kevyellä, mutta huolellisella imuroinnilla. On varottava, ettei imurissa ole niin paljon tehoa, että kangas vaurioituu tai vaatteessa olevat kiinnittimet, helat tms. irtoavat. Imuriin voi valmistaa muoviletkusta ja -tulpasta ohuen letkusuuttimen, jolla imurointi on helppoa ja turvallista ja jonka avulla pystyy puhdistamaan myös saumanvarat ja taskunpohjat.

Paksuja vaatekappaleita on työlästä pestä joka käytön jälkeen. Hameita ja housuja myös suojaa alla pidettävät muut vaatekappaleet. Siksi villavaatteet yleensä vain tuuletetaan, jos ne eivät ole erityisesti likaantuneet. Näihinkin vaatteisiin tulevat tahrat on poistettava mahdollisimman pian. Villakankaasta saattaa tahran saada helposti pois vain sen kohdan nopeasti saippuoimalla ja huuhtelemalla, sillä hyväkuntoinen villa hylkii nesteitä ja hieman muitakin aineita. Tahranpoistoaineiden käyttö edellyttää värinkestokokeita ja yleensä koko vaatteen pesua.

Ennen pesua on aina tehtävä värinkestokokeet. Jos värit irtoavat kankaista tai jostakin yksittäisestä kankaan tai vaatteen osasta, on syytä ottaa yhteys konservaattoriin. Vuoritetut vaatteet saattavat aiheuttaa ongelmia, sillä vuorikankaita ei ehkä ole kutistettu. Luonnonvärisistä vuori- tai tukikankaista yleensä myös irtoaa kellanruskeata väriä, joka leviää miehustakankaaseen tahroiksi. Tällaisen vaatteen pesun onnistuminen kotioloissa on epävarmaa. Vetopoimutukset ja mahdollisesti myös laskokset (jos hameessa kuuluu olla terävät laskokset) harsitaan kiinni. Harsimukset avataan vasta kuivumisen loppuvaiheessa.

Villavaatteita ei lioteta ja ne pestään varovasti käsin mahdollisimman suuressa pesualtaassa ja väljässä vedessä. Villavaatteiden pesuvesi saa olla vain kädenlämpöistä. Tavallista saippuaa ei kannata käyttää, sillä emäksinen pesuaine yhdessä mahdollisesti liian lämpimän pesuveden kanssa saa villan huopumaan. Pesuaineeksi sopivat mahdollisimman neutraalit, lisäaineettomat pesuaineet, esim. Marseille-saippua sekä MiniRisk –astianpesuainetiiviste. Erityisesti villapesuun tarkoitettu Tenemoll sisältää eräitä lisäaineita, joten sen käyttö pitkään säilytettäville vaatteille saattaa olla hieman ongelmallista.

Huolellisen huuhtelun jälkeen vaate levitetään tai ripustetaan vääntämättä kuivumaan. Silitys ja prässäys kannattaa tehdä vasta sitten, kun vaatetta taas käytetään.

Vanhojen kankaiden tärkkäykseen ei suositella käytettäväksi synteettisiä tärkkiaineita, vaan esim. perunajauhokovitetta, riisitärkkiä tms. Tärkättynä säilytys voi kuitenkin olla aivan turhaa siksi, että luonnontärkit saattavat harmaantua, ja siksi myös tärkätyt puvun osat joudutaan pitkän säilytyksen jälkeen pesemään ennen käyttöä. Luonnontärkit voivat myös olla erilaisten tuhohyönteisten ravintoa, joten puvun osat kannattaa säilyttää tärkkäämättöminä. Tykkimyssyjen pitsit kannattaa säilyttää käytön jälkeen pestyinä.

Hellävaraisessa pesussa tärkkiainetta yleensä jää kankaaseen niin paljon, että uusintatärkkäystä ei joka kerta tarvita, vaan vaate siliää ja siistiytyy riittävästi käyttöä varten silitettäessä.

Jos pitseissä ei ole värjääviä lankoja, ne voidaan pestä varovasti käsin. Kuivatusta varten pitsit pingotetaan hyvin huolellisesti muotoonsa oikoen muovilla suojatulle huokoiselle alustalle ruostumattomien neulojen avulla tai sileälle pinnalle painojen avulla pingottaen. Silitystä ei näin tehden tarvita ollenkaan, eikä pitsejä edes saa silittämällä niin hienoiksi kuin pingottamalla. Tykkimyssyjen pitseissä oleva vanha tärkki saattaa säilyä hellävaraisessa pesussa eikä uusintatärkkäystä ehkä tarvita, kun pitsi on huolellisesti pingotettu ja kuivattu muotoonsa.

Vain värjäämättömät silkkinauhat, yksinkertaiset verkanauhat ja valkoiset puuvilla- tai pellavahunnut voidaan pestä. Kaikki muut päähineet on puhdistettava hyvin varovaisesti ja huolellisesti letkusuuttimella imuroimalla. On varottava, ettei imuroinnilla vaurioita päähineessä mahdollisesti olevia metalli- tai helmikirjontoja tms. Vaurioituneita päähineitä ei pidä itse yrittää puhdistaa tai korjata, vaan on käännyttävä konservaattorin puoleen. Esimerkiksi tykkimyssyn kankaita ei pystytä puhdistamaan ilman, että ainakin osa myssyn rakenteesta puretaan.

Säilytystä varten on hatun tai myssyn sisäpuolelle laitettava pehmeätä ja puhdasta täytemateriaalia (ei hapanta ja tahrivaa sanomalehtipaperia) niin paljon, että se tukee kuvun muotoonsa. Myssyn korvallisten tai hatun lierien vääntyminen tai repsahtaminen on estettävä. Päähine on säilytettävä niin, ettei se joudu puristuksiin.

Vanhat silkkihuivit saattavat olla jo niin huonokuntoisia, että niille ei itse pidä tehdä mitään muuta kuin vain rullata sileästi tarpeeksi pitkän pahvirullan ympärille. Jos rullasäilytys ei ole mahdollista, on silkit säilytettävä laatikossa mahdollisimman vähille ja pehmeille laskoksille taitettuina, sillä terävistä taitekohdista silkkikangas tulee murtumaan rikki. Rullan kääreenä tai laatikossa suojana ja pehmusteena ei pidä käyttää tahraavaa ja hapanta sanomalehtipaperia, vaan esim. kevyttä, puhdasta puuvillakangasta. Vanhojen silkkien värit ovat erittäin helposti valossa haalistuvia.

Pesemistä on syytä harkita tarkkaan, sillä värit saattavat olla lähes täysin vesiliukoisia. Silkkeihin on myös aikoinaan lisätty runsaasti vahvoja kemiallisia aineita, jotka vuosien kuluessa vaurioittavat kankaat hyvin hauraiksi. Vanha silkkihuivi ei ehkä enää ollenkaan kestä käyttöä.

Kankaissa olevat pienet reiät, auenneet saumat tai muut pienet vauriot on helppo itsekin korjata ompelemalla sopivan värisellä ohuella ompelulangalla. Palkeenkielen tai reiän alle saattaa tueksi tarvita ohuehkon, sopivan värisen tukitilkun. Paksulla langalla ja isoilla pistoilla kurttuun kursimista ei ole syytä harrastaa. Jos omat taidot eivät riitä, on parasta jättää vauriot korjaamatta ja antaa työ konservaattorin tehtäväksi.