Hyppää pääsisältöön
Kuva
Suomen Wold Visionin vapaaehtoisten valmistamia käsinukkeja.
Käsitöiden ympärillä elää voimakas yhteisö, joka voi tempauksillaan saada nopeastikin hyvää aikaan.
Kuva
Suomen Wold Visionin vapaaehtoisten valmistamia käsinukkeja.

Käsin tekeminen syntyy usein tarpeesta. Kylmät ilmat saa varpaat kaipaamaan villaista ja siten sormet syyhyämään neulepuikkoja. Pitäisi lyhentää housunlahjetta, kaventaa mekkoa tai ommella lapselle nuttua. Usein syntyneet tuotteet tulevat omaan tai lähipiirin käyttöön. Joskus kuitenkin käsin tehden halutaan auttaa vähän etäisempiä tai tuiki tuntemattomia ihmisiä ja valmistetaan tuotteita hyväntekeväisyyteen. 

Suomen käsityön museossa on jo pitkään kokoontunut perjantaisin Sukkapiiri, jonka tapaamisissa puheensorinan ja puikkojenkilinän yhteydessä syntyy villasukkia tärkeään tarkoitukseen, kuten pitkäaikaissairaiden jalkoja lämmittämään. Sukkapiirin toiminnassa yhdistyy iäkkäiden vertaistoiminta ja hyväntekeväisyys luontevassa paketissa. Viikoittaisissa tapaamisissa pääsee jutustelemaan tärkeimmät kuulumiset kahvikupposen ääressä tuttavien kanssa ja samalla sormet ahkeroivat. Vapaaehtoisista koostuvan Sukkapiirin neulomia sukkia lahjoitetaan vanhainkoteihin, pitkäaikaissairaille sekä ensi- ja turvakoteihin. Sukkia myös myydään, ja saaduilla varoilla ostetaan lisää sukkalankaa. 

Kuva
Sukkapiirissä neulotaan sukkia hyväntekeväisyyteen jutustelun lomassa.

Käsin voi luoda hyvää ympärilleen myös laajemmin. Museon perusnäyttelyssä Käsityössä elämän tuntu on esillä muutama Unicef-nukke, jotka ovat käsityönä tehtyjä yksilöllisiä koristenukkeja, jotka edustavat tekijänsä valitsemaa kansallisuutta. Museon perusnäyttelyn nuket ovat Heli Tapanisen valmistamat vuodelta 2008. Nukkeja Tapaninen on valmistanut jo vuodesta 2004 saakka. ”Minulla on ollut jo nuoresta halu auttaa. Kun rahaa useimmiten on ollut niukasti, mutta käsityötaitoja sen sijaan enemmän, on auttamisen tavaksi luonnollisesti tullut käsillä tekeminen. Sitä paitsi konkreettinen apu menee varmemmin perille: villasukilla on aika vaikea keinotella!” Tapaninen kertoo. Vuosien aikana Tapaninen on valmistanut yli lähes 70 nukkea, jotka ovat 44 eri kansallisuutta. 

Kuva
Kaksi Unicef-nukkea Suomen käsityön museon perusnäyttelyssä.

 

Idea UNICEF-nukesta syntyi Italiassa vuonna 1988 ja Suomessa nukkekampanja lähti käyntiin 2002. UNICEF-nuket tunnetaan Suomessa myös nimellä Anna ja Toivo. UNICEF käyttää lahjoitukset lasten terveyttä, koulutusta ja suojelua edistävään työhön. 

Globaalia hyväntekeväisyyttä on esillä myös museon infoikkunan Suomen World Visionin Nukketehdas -näyttelyssä. Tällä kertaa käsityön avulla ei kerätä varoja, vaan World Visionin vapaaehtoisten taiteilemat, näyttelyssä esillä olevat käsinuket, sekä monet muut suurella sydämellä valmistetut nuket jatkavat matkaansa alkuvuodesta 2021 ilahduttamaan World Visionin kummilapsia Ruandaan, Keniaan, Ugandaan, Kambodzhaan ja Peruun. Hyväntekeväisyystempauksessa tehtyjä käsinukkeja voidaan käyttää opetuksen – ja lastenkerhotoiminnan tukena. Nuket voivat auttaa lapsia myös tunteiden käsittelyssä ja piristää heitä pandemian keskellä.

”Koronavirus iskee pahiten kaikkein haavoittuvimpiin lapsiin ja aikuisiin. Pandemian levitessä ajatuksemme ovat paitsi täällä Suomessa myös apua tarvitsevien perheiden luona kehitysmaissa”, kertoo Oona Rintala Suomen World Visionista. ”Haastavina aikoina haluamme ilahduttaa lapsia, jotka elävät vaikeissa oloissa. Pyysimme vapaaehtoisiamme taiteilemaan käsinukkeja.” World Visionin kummilapsitoiminnassa on mukana monia vannoutuneita käsityöharrastajia, ja kummilapsi onkin ollut oiva kohde, jota omilla kädentaidon tuotoksilla voi ilahduttaa. ”Moni laittaakin postin mukaan kestositeitä, kangaskasseja tai sukkia”, Rintala kertoo kummitoiminnasta. ”Näissä nukeissa asuu voimakas toivo, sillä ne syntyvät, kun auttavaiset suomalaiset kantavat huolta kaukana asuviasta ja äärimmäisessä köyhyydessä elävistä lapsista.”

Kuva
Sorminukkeja Suomen World Visionin kummilapsilla.

Käsitöiden ympärillä elää voimakas yhteisö, joka voi tempauksillaan saada nopeastikin hyvää aikaan. Enää yhteisöjen ei välttämättä täydy muodostua oman kylän rouvaintapaamisten ympärille, vaan verkossa vertaisyhteisö on maailman kattava. Blogien kautta yleisön ja yhteisön voi saavuttaa toisella puolella maapalloa ja kinkkisimpiinkin kädentaidon ongelmiin saa apua keskustelupalstoilla.