
Olin Suomen käsityön museossa museologian harjoittelussa kuuden viikon ajan.
Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemustasi.
Voit hallinnoida evästeasetuksiasi klikkaamalla alla olevaa nappia.
Olin Suomen käsityön museossa museologian harjoittelussa kuuden viikon ajan.
Kuolema oli ennen elämän kulkuun luonnollisesti kuuluva yhteisöllinen asia. Kuolemaa varten oli voitu varata ennakkoon kuolinpaita, kuolinsukat ja paikoin kintaatkin. Uskomusten mukaan kuolinvaatteita valmistaessa langan tuli olla kertaamatonta, eikä siihen saanut tehdä solmuja.
Aloittaessani kesätyöni toukokuussa ja jatkaessani sitä elokuussa olen päässyt seuraamaan jatkuvaa virtaa laatikoita, joiden kyljessä lukee KÖNÖNEN 19. Ne vaeltavat museon pakasteessa, varastoissa sekä pöydillä saaden silloin tällöin uuden sisältökokonaisuuden.
Suomen käsityön museossa parhaillaan esillä olevassa Keramiikan toinen luonto -näyttelyssä viisi nuoren polven kuvanveistäjää avaa teoksillaan ikkunan suomalaiseen luontoon ja käsittelee teostensa kautta omaa luontosuhdettaan.
Suomalaisessa yhteiskunnassa tapahtui suuria rakenteellisia muutoksia 1960–1970-luvuilla, kun maaltamuutto kaupunkeihin kiihtyi. Suomessa pitkään ja aktiivisesti toiminut kotiteollisuus alkoi hiipumaan, mutta käsityöharrastus kukoisti edelleen.
Suomen käsityön museon perusnäyttelystä löytyy monia nostalgisia osioita, joista yksi on paperinarukengät ja -laukun sisältävä vitriini.
Museoesineisiin ei yleensä saa koskea, mutta Suomen käsityön museon Aistitila tarjoaa kosketuspintaa kaikille aisteille, sillä esineet on tuotu käden ulottuville.
Museon perusnäyttelyn nurkasta kuuluu välillä hiljaista hihittelyä, varsinkin kun nuorempi polvi tutustuu näyttelyyn. Syy tähän löytynee pyykkinarulle riviin ripustetuista alusvaatteista ja vitriinissä komeilevista liiveistä ja housuista.
Olin Suomen käsityön museolla valokuvausharjoittelijana muutaman kuukauden, ja sain sinä aikana nähdä paljon erilaisia prosesseja, joita museossa käyvä ei tule ajatelleeksi.
Suomen käsityön museon perusnäyttelyn vitriineissä roikkuvat kapeat, punaisella valkoiselle kirjotut liinat eli käspaikat voivat olla luterilaiselle kävijälle vähän vieraampi tuttavuus. Käspaikat tunnetaan kuitenkin kaikkialla ortodoksisen karjalaisväestön keskuudessa.
Tiesitkö, että Suomen käsityön museo on tallentanut koulukäsityön ihania ja kamalia muistoja osaksi kokoelmiaan jo pitkään ja muistojen keruulle on omistettu kokonainen verkkosivusto?
Suomen käsityön museon perusnäyttelyssä on tekstiilejä usealta suomalaiselta paikkakunnalta ja yleensä niiden taustalla on uskomattomiakin tarinoita. Ehkä eniten ihastuksen ääniä ja haikailevia henkäyksiä kuitenkin herättää lasin takaa löytyvä kulunut ja rikkirakastettu neule.
Suomen Käsityön museon Cerámica-näyttelyssä kansainvälisesti tunnetun keramiikkataiteilija Heini Riitahuhdan keramiikkareliefit käyvät vuoropuhelua nicaragulaisen taidekeramiikan kanssa.
Kansallispukuihin liittyviä kysymyksiä ja ihmettelyn aiheita on monenlaisia. Kysymysten sisältö riippuu myös siitä, onko kysyjänä esim. kansallispukua itselleen valmistava harrastaja tai sitten pukutarkistushankkeen tilaamista suunnitteleva tilaajayhteisön edustaja.
Museon alakerran perusnäyttelyssä riittää katseltavaa. Esineet kertovat hiljaista historiaa suomalaisten elämästä ja käsillä tekemisen taidosta. Moni esine on jo käynyt nykyajan eläjälle vieraaksi. Yksi tällainen kysymyksiä herättävä esine löytyy museon vitriinistä D11.
Löydät ne pdf-koosteina vuosittain kerättynä linkeistä.